Kaupunki ja seurakunnat

Espoon kaupunki ja Espoon seurakunnat tekivät muutama vuosi sitten selvityksen kaupungin ja seurakuntien yhteistyöstä. Kokoon tuli parikymmentä sivua tiivistä asialuetteloa. Yhteistyötä oli hämmästyttävän paljon.

Seurakunnat auttavat kaupunkia erityisesti lasten ja nuorten kasvatustyössä, vanhusten palvelemisessa sekä sosiaalityössä, mistä seurakunnissa käytetään nimitystä diakonia.

Kaupungilla ja seurakunnilla on yhteistyöprojektina perheasiain neuvottelukeskus, jota seurakunnat ylläpitävät ja jonka kuluista kaupunki sopimuksen mukaan maksaa 45 %. Tätä velvoitettaan kaupunki ei ole viime vuosina täyttänyt.

Seurakuntien päiväkerhoissa käy tyhansia espoolaislapsia kahdesti viikossa. Päiväkerho ei ole päivähoidon korvike vaan lasten kerhotoimintaa. Seurakunta on useimpien espoolaisten partiolippukuntien taustayhteisö ja rahoittaja.

Rippikoulussa pohtii vuosittain aikuistumisen ongelmia yhdeksän kymmenestä 15 vuotta täyttävästä espoolaisnuoresta. Seurakunnat ovat nimenneet kouluihin nimikkotyöntekijöitä, jotka ovat koulujen oppilashuoltohenkilökunnan ja opettajien tukena. Yläasteen aloittaville nuorille seurakunnat järjestävät ryhmäytymispäiviä.

Seurakunnilla on erikoistuneet työntekijät näkö- kuulo- ja kehitysvammaisia varten. Ja monet seurakuntien pienpiirit tarjoavat erinomaisen esimerkin hyvästä maahanmuuttajien kotouttamistyöstä.

Auttamistyötä seurakunnat tekevät sekä kaikissa paikallisseurakunnissa työntekijöiden ja vapaaehtoisten voimin että perustamassaan Espoon Diakoniasäätiössä.

Paikallisseurakunnat myöntävät vuosittain rahallisia avustuksia omalla alueellaan ja seurakuntayhtymä koko Espoon alueella toimiville järjestöille. Suurimmat avustukset on viime vuosina saanut Espoon Mielenterveysseura.

Kolmas sektori elintärkeä Espoolle

Seurakuntien lisäksi monet kansalaisjärjestöt tekevät kotikaupungissaan korvaamattoman arvokasta työtä. Sitä kannattaa kaupungin tukea sekä rahallisesti että toiminnallisesti. Hyvän Espoon perusta rakentuu sille, että ihmiset välittävät toinen toisistaan ja tekevät yhdessä toisilleen hyvää.

Seurakuntien kasvatustyössä on yhteiskunnalle ehkä kaikkein merkittävintä, että ne opettavat lapsille ja nuorille kestävää kristillistä etiikkaa, jonka mukaan lähimmäisestä tulee välittää ja kantaa huolta. Ihminen ei saisi kulkea toisen ohi.