Espoon terveyspalvelujen kilpailutus

Samaan aikaan kun eduskunnassa keskustellaan hallituksen luottamuksesta sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksessa, Espoo kilpailuttaa Suvelan ja Tuomarilan alueiden terveyspalveluita. Kyseessä on kokeilu, jonka tuloksia verrataan Kivenlahden terveysaseman palveluihin. Kilpailutuksen neuvottelumenettely on käynnissä ja ratkaisuja pitäisi tehdä marraskuun aikana.

Ostopalveluita ei pidä vastustaa eikä edistää periaatteellisista syistä. Yksityisesti järjestetyt palvelut voivat olla yhtä hyviä, huonompia tai parempia kuin kunnan palvelut. Ne voivat olla myös kalliimpia tai halvempia. Yksityistämisen toimivuus ja kustannukset pitää arvioida kylmän viileästi ja kokonaisvaltaisesti kaikki tekijät huomioiden.

Koko terveydenhuoltokeskustelua niin hallituksen kuin oppositionkin taholta leimaa se, että yritetään määritellä rakenteet ennen uudistuksen sisältöä. Ensin pitäisi päättää sisältö ja sitten miettiä, mikä on paras hallinto- ja tuotantomalli. Nyt keskustellaan rakenteista, mutta sisällöt ovat määrittelemättä. Lopputulos ei voi olla hyvä.

Espoon kokeilussa yhtenä valintaan vaikuttavana tekijänä on valittavan yrityksen yhteiskuntavastuun kantaminen. Siihen kannattaakin kiinnittää huomiota. Olen täysin vakuuttunut siitä, että lääkärit ja hoitajat tekevät aivan yhtä hyvää ja tunnollista työtä työnantajasta riippumatta. Sen sijaan yhteiskuntavastuun toteutumisessa voi olla suuriakin eroja.

Yhteiskuntavastuun kantamisen ehdottomasti keskeisin muoto on, että yritys ja sen työntekijät maksavat veronsa. On puhuttu yritysten voittojen siirtämisestä veroparatiiseihin, mutta Espoon kaupungin kannalta paljon oleellisempaa kuin yritysvero on työntekijöiden maksama tulovero. Kaupungin kaikista tuloista yksityishenkilöiden maksama tulovero on 80 %, kun valtiolla vastaava osuus on 17 %.

Kunnan siis kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten valittava yritys hoitaa työntekijöiden palkkauksen ja veronmaksun. Sopimuksessa voidaan käyttää tehokeinona terveydenhoidon ydintehtävien ketjuttamiskieltoa. Yrityksen on hoidettava omana palkkatyönään lääkäreiden, hoitohenkilökunnan sekä laboratoriotyöstä ainakin näytteenoton tehtävät. Näitä tehtäviä ei siis saa ketjuttaa alihankkijoille.

Velvoitteen täyttymisen mittarina voidaan käyttää palkoista suoritettujen kuukausittaisten ennakonpidätysten määrää. Sitä verrataan pääkaupunkiseudun vastaavien tehtävien keskipalkkojen normaaleihin ennakonpidätyksiin.

Sopimussakkona mahdollisesta rikkomuksesta sopiva olisi 17,75 % pääkaupunkiseudun vastaavien tehtävien normaalipalkkojen määrästä.

Palkkaverotus on sikälikin oleellista, että palkan perusteella määräytyvät myös eräät muut yhteiskunnan rahoittamisessa keskeiset maksut, esimerkiksi eläkemaksu sekä kaneläkevakuutusmaksu. Niiden osuus on selvästi suurempi kuin kunnallisveron osuus.

Jos ulkoistamisen edullisuus perustuu siihen, että yritys kiertää yhteiskunnalliset veronmaksuvelvoitteensa, yhteiskunta ei säästä mitään. Kulut vain siirtyvät muiden maksettaviksi. Kokonaistaloudelliseen päätökseen on sisällytettävä kaikki yhteiskunnalle kuuluvat maksut.

Tarvitsemme yrityksiä ja työntekijöitä, jotka haluavat palvella kuntaa ja kuntalaisia. Emme tarvitse kunnan palveluja tuottamaan yrityksiä, joiden liikeidea on yrittää siirtää yhteiskunnan verovaroja mahdollisimman vähin kustannuksin omistajiensa tileille.

Näistäkin lähtökohdista käsin Espoon terveysasemakokeilu on mielenkiintoinen.