Tositarina kansainvälisestä kilpailukyvystä

Espoonseudun kuntajakoselvityksen kriteereissä on yhtenä kohtana kansainvälinen kilpailukyky. Sitä ei tosin tarkasti määritellä ja tavoitteiksi asetetaan tuottavuuden nosto ja väkimäärän kasvattaminen.

Keski- ja Etelä-Euroopan kaupungeissa on jo pitkään tehty määrätietoista yhdyskuntarakenteen kehittämistä siten, että yhtenä keskeisistä tavoitteista on kansainvälisten yritysten mahdollisimman hyvät yhteydet lentoasemalle.

Kävin joulun alla Milanossa ja päätin testata julkisia yhteyksiä Espoon Olarista lentoasemalle. Helsingin seudun liikenteen reittiopas verkosta auki ja vaihtoehtoja valitsemaan. Yhteys näytti hyvältä: Kotoa bussi 35 Nihtisiltaan ja sieltä 540 lentoasemalle. Vaihtoaikaa mennessä 10 minuuttia, tullessa suunnilleen saman verran. Matka-aika vähän alle tunti. Mennessä piti kävellä pysäkkien väliä 300 m, tullessa toimisi yksi ja sama pysäkki. Vaihtokartankin sai tulostettua, ettei pääsisi eksymään.

Bussi 35 oli pysäkille tullessaan 9 min. myöhässä. Kylmä hiki nousi otsalle: Miten käy bussinvaihdon ja koneeseen ehtimisen? Nihtisillassa ryntäsin bussista ulos ja lähdin puolijuoksua kartan mukaan kohti vaihtopysäkkiä. Vajaan sadan metrin päässä tuli stoppi. Vaihtokarttaan merkitty jalkakäytävä päättyi. Joko sitä ei lainkaan ollut tai ajoradalta oli aurattu lumilla jalankulkuyhteys tukkoon.

Niin kävelin ja vedin matkalaukkua sata metriä ajoradalla. Bussit tööttäilivät, henkilöautoilijat puivat nyrkkiä. Hengissä kuitenkin selvisin. Vaihtobussikin oli sopivasti myöhässä. Loppumatka meni sitten osaltani mukavasti seuratessa, miten äidinkielenään saksaa puhuva matkustaja riiteli kuljettajan kanssa siitä, että häneltä oli peritty korkeampi maksu kuin muilta, jotka kulkivat seutulipun hinnalla.

Paluulento laskeutui Helsinki-Vantaalle aikataulussa. Matkalaukkuja saikin sitten odottaa 1 t. 50 min. Ohjelmoidut bussiyhteydet olivat kauan sitten menneet. Löytyi korvaava yhteys: Lentoasemalta Tapiolaan, vaihto ja toisella bussilla kotiin.

Oma seikkailunsa oli bussipysäkin löytäminen. Se ei ollutkaan samassa rivissä muiden kanssa vaan erillään - puhdistamattomien jalkakäytävien ja lumikasojen takana. Odotusaikaa oli parikymmentä minuuttia, niin että kiire ei ollut. Bussimatka - todellinen sightseeing Pohjois- ja Länsi-Helsingin pikkukaduille kesti runsaan tunnin. Tapiolassa vaihto sujui hyvin ja vajaat 4 tuntia koneen laskeutumisen jälkeen olin turvallisesti kotona Espoossa.

Jos olisin johtajana espoolaisyrityksessä, jossa joutuisin lentämään usein, harkitsisin heti pääkonttorin siirtoa Vantaan Veromieheen.

Miten tämä liittyy kuntaselvitykseen? Kun suurta aluetta katsotaan vain yhdestä näkökulmasta, jäävät muut näkökulmat syrjään. Espoolle ja koko läntiselle Uudellemaalle olisi lottovoitto toimiva pikaratikkayhteys Espoon asemalta Kehä III:n vartta lentoasemalle.