Metropolialueen esiselvitys on susi

Väärä lähtökohta

Metropolialueen selvityshenkilöt antavat kunnille kolme vaihtoehtoa. Mikään niistä ei ole hyvä.

Selvityksen lähtökohtana on, että poliittista päätösvaltaa viedään kauemmas yksityisestä ihmisestä ja kuntien valtaa päättää omita asioistaan kavennetaan. Demokratiaa kavennetaan, ei laajenneta. Niin on päädytty kolmeen vaihtoehtoon, jotka kaikki vähentävät paikallista päätösvaltaa.

Selvitys lähtee hallitusohjelmasta ja sen toteuttamisesta. Kun hallitusohjelmassa sanotaan, että hallitus selvittää erilaiset vaihtoehdot metropoliratkaisuksi, voidaan tämän selvityksen pohjalta todeta, että mikään nyt esitetyistä vaihtoehdoista ei ole hyvä eikä vaatimusta voida täyttää ilman perinpohjaista tehtävälähtöistä selvitystyötä.

Kuntauudistusta tarvitaan. Se lähtee liikkeelle niin, että katsotaan kuntien kaikki tehtävät ja pohditaan tehtävälähtöisesti, miten kutakin tehtävää on parasta hoitaa. Sen jälkeen aletaan pohtia tehtävien hoitoon tarvittavia rakenteita ja rahoitusta. Tarvittaessa - kuten kuntauudistuksen yhteydessä on kaavailtukin - perustetaan tiettyjä tehtäviä varten nykyistä suurempia toimintayksiköitä.

Espoossa on ilmiselvää, että joidenkin lähipalvelujen hoitamiseen 250.000 asukkaan kaupunki on liian suuri. Lähipalveluiden päätösvaltaa, resursseja ja vastuuta pitäisi antaa pienemmille alueille, lisätä lähidemokratiaa, ei kasvattaa vallan keskittämistä. Todennäköisesti Suomessa tarvitaan eri tehtäviin kolmi- tai neliportainen hallintomalli. Tarvitaan myös kuntien, valtion ja väliportaan hallinnon tehtävien ja rahoitusmallien uudelleen rajaamista.

Tältä epädemokraattiselta pohjalta ei voi jatkaa eikä lausunnoilla, jotka rajautuvat vain esiselvityksessä esitettyihin vaihtoehtoihin, ole relevanssia. Lausuntona voisi todeta, että tämä selvitys ei anna perusteita erillisen metropolialuetta koskevan lain säätämiselle. Tarvitaan perusteellinen tehtäväkeskeinen lisätyö ennen hallintorakenteiden tai yksikkökokojen määritystä.

Puuttuvia vaihtoehtoja

Kuntauudistuksessa kaavaillaan kuntien peruskooksi 20.000 tai 50.000 asukasta. Miksei samaa periaatetta anneta mahdollisuutena myös pääkaupunkiseudulle? Vaihtoehtoa kannattaisi selvittää kuntien tehtävistä käsin. Jaetaan Espoo noin viiteen - montakos niitä suuralueita Espoossa olikaan? - ja Helsinki noin 10 itsenäiseen lähikuntaan, jotka hoitavat omat lähipalvelunsa! Ne palvelut, jotka edellyttävät suurempaa väestöpohjaa, hoidetaan suuremmissa yksiköissä, kuten tälläkin hetkellä tapahtuu.

Muitakin hyviä vaihtoehtoja järestää kuntahallintoa ja kuntien yhteistyötä varmasti on. Ne kannattaisi perinpohjaisesti ja avoimesti selvittää ennen kauaskantoisten päätösten tekemistä.

Vuosikymmenet on puhuttu lähidemokratian kehittämisestä, mutta käytännössä asukkaiden mahdollisuuksia vaikuttaa omiin palveluihinsa on koko ajan vain kavennettu. Sitä linjaa jatkaa tämä metropolialueen esiselvitys vaihtoehtoineen.

Pakko valita huono?

Jos lähdemme siitä, että pääkaupunkisudun kuntien on pakko valita esiselvityksen vaihtoehdoista, olemme täysin väärällä tiellä. Näitä vaihtoehtoja ei ole demokraattisesti valmisteltu vaan ne on yksipuolisesti ylhäältä annettu.

Voi olla, että yhden hallituksen toimikausi ei riitä hyvän kuntauudistuksen tekemiseen. Jos hallitus saa avoimen, perinpohjaisen ja demokraattisen prosessin liikkeelle, se on paljon avokkaampi saavutus kuin väkisin läpi runnottu huono ratkaisu.

Toivon palautetta

Toivon tähän kirjoitukseen palautetta. Se on tarpeen sekä omaa ajattelua selvittämään että yhteisen päätöksenteon pohjaksi.