Näkökulmia Espoo-tarinaan

1. Mistä olemme tulossa

...nykyinen kehitys osana vahvistuvaa, verkostomaista ja kansainvälistä metropolialuetta.

Tämä on muodikasta, monissa juhlapuheissa käytettyä korukieltä, jolla ei ole todellisuuspohjaa.

Totta on se, että Espoo on osa väestöllisesti kasvavaa ja alueellisesti laajenevaa pääkaupunkiseutua.

Unelmaa on, että pääkaupunkiseutu olisi tällä kehityksellä vahvistuva. Se on ajautumassa kohti taloudellista, ekologista ja sosiaalista kaaosta. Siihen johtaa harjoitettu pelkkään väestökasvuun pohjautuva taloudellisen kasvun tavoittelu. Jos emme tee muutosta harjoitettuun politiikkaan (muutokseen tarjoaa mahdollisuuden tämä Espoo.tarina), kuljemme kohti tulevaisuutta, jossa pääkaupunkiseutu, mukaan luettuna Espoo, on slummiutunut, romahtaneen talouden asfalttierämaa, jota kaihtavat kaikki ne, joilla on varaa valita sekä oma että yrityksensä asuin- ja sijoituspaikka.

Totuutta ei vastaa myöskään pääkaupunkiseudun verkostomaisuus. Alue on harvinaisen keskittynyt . Kaikki yhteydet on rakennettu vain yhteen suuntaan: Helsingin keskustasta säteettäisesti ulospäin. Verkostolle ominaisia vahvoja keskustan ulkopuolisia keskuksia, jotka olisivat vahvasti linkittyneitä toisiinsa ei ole, erityisesti ei Espoossa, missä Länsiväylän ja kaupunkiradan väliset poikittaisyhteydet on lähes täysin laiminlyöty. Myöskin joukkoliikenneyhteydet esim. Vantaan tai keskisen Uudenmaan keskuksiin kulkevat Helsingin keskustan - tai ainakin Pasilan - kautta.

Pääkaupunkiseutu ei myöskään ole erityisen kansainvälinen - kuin ehkä verrattuna Suomen muihin kaupunkeihin. Kaikki muut Skandinavian pääkaupungit, Pietari ja Itämeren suuret rantakaupungit, jopa monet pienet lomapaikkakunnat, ovat Helsingin seutua kansainvälisemmät.

Helsinki ympäristöineen ei myöskään ole suuri, alueellisesti ja kansainvälisesti merkittävä kaupunki eli metropoli - kuin ehkä unelmissa. Se on keskisuuri, yritteliäs, potentiaalinen, mutta erittäin riskialtis kehityskeskus, jonka kehittymisen mahdollisuudet on helppo väärällä politiikalla tuhota.

Tämän kokonaisuuden osa on Espoo.

Espoota ja sen lähiöitä rakennettiin jälleenrakennuksen hengessä

Tämä on varmaan totta. Espoon ongelma on juuri se, että on rakennettu Helsingin lähiöitä, ei itsenäistä, omillaan toimeen tulevaa kaupunkia. Espoon historia ja nykypäivä nojaa Helsinkiin. Se on Espoon suuri vahvuus ja suuri ongelma. Sodanjälkeisen ja nykyisen Espoon riippuvaisuutta Helsingistä kannattaisi tässä visiossa korostaa, taustaluvussa todeta selvästi ja kehitysta kaavailtaessa pohtia sen huonoja ja hyviä puolia ja ottaa kantaa siihen, pitäisikö riippuvuutta vahvistaa, pitää ennallaan tai pyrkiä entistä itsenäisempään asemaan, jossa korostettaisiin yhteyksiä läntisen ja keskisen Uudenmaan alueisiin.

2. Missä olemme?

Espoo on... kaksikielinen kaupunki...

Onhan Espoo virallisesti kaksikielinen. Espoossa on 20.000 ruotsinkielistä ja 27.000 muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvaa asukasta. Tosiasiassa Espoo on monikielinen ja se olisi hyvä my.ös lähtökohdissa todeta. Tämähän ei tarkoita sitä, että ruotsinkielen virallista asemaa pitäisi muuttaa ja ruotsinkielisten äidinkielellään saamia palveluja huonotaa. Se tarkoittaa, että meidän tulee myöntää oikeat lähtökohdat ja kehittää Espoota siten, että täällä voisivat elää hyvin ja viihtyä juuri ne maahanmuuttajat, joita Espoo tarvitsee tai jotka haluamme Espooseen vastaanottaa, jotta heillä olisi paremmat mahdollisuudet onnelliseen ja hyvinvoivaan elämään.

Lopettaisin kokonaan puhumisen vieraskielisestä väestöstä. Sanotaan selkeästi, paljonko on englanninkielisiä, paljonko venäjänkielisiä ja paljonko muita. Ja sitten minne olemme menossa -osiossa pohdimme, millaisen kielellisen tulevaisuuden Espooseen tahdomme.

Espooseen syntyvät lapset ja maahanmuutto kasvattavat Espoon väestöä keskimäärin yli
3 500 asukkaalla vuodessa.

Näin on. Rivien välistä - mutta vain sieltä - voi lukea sen tosiasian, että maan sisäisessä muutossa Espoo on muuttotappiokunta. Tosiasia on, että ne, jotka ovat riittävän varakkaita, jotka haluavat suuren asunnon ja suuren oman tontin ja jotka ovat myös hyviä veronmaksajia, muuttavat joukoittain pois Espoosta Kirkkonummelle, Vihtiin ja Nurmijärvelle. Se olisi hyvä kirjoittaa auki, jotta lähtökohdat olisivat selvät. Tämähän ei ole vielä mikään arvoasetelma, se on todellisuutta, pidimmepä kehitystä hyvänä tai huonona. Myöhemmissä luvuissa sitten pohdimme, millaisen tulevaisuuden haluamme valita.

...investointiohjelma on ennätyskorkealla

Hyvä, että tämä on mainittu. Asiaan ei kuitenkaan enää palata tulevaisuuden visioissa. Pitäisi palata. Meidän olisi laskettava, paljonko investoimme ja tehdä myös kaupunkirakenteen infrastrukstuuri-investointien takaisinmaksulaskelmat. Jos emme niitä tee - ja tee oikein - saatamme olla tilanteessa, jossa teemme tappiollisia investointeja. Panostamme hankkeisiin ja toivottuihin tuloksiin, jotka eivät koskaa tuo panostusta takaisin. Tehtävä on tietysti vaikea eikä ole riippuvainen yksin kaupungin vaan myös eduskunnan ratkaisuista. Ilman investointien tuottavuuden arviointia saatamme olla kulkemassa kohti kunnallista konkurssia. Tämä on ajankohtainen asia juuri nyt, jolloin suuri osa maamme kunnista joutuu nostamaan veroprosenttia ja sekä Helsinki, Vantaa että Espoon kaupunkikonserniin kuuluvat talousyksiköt velkaantuvat nopeasti.

kaupunkirakenteen tiivistämisen ja asuntotuotannon varmistamisen tuomat haasteet ...

Tämä on poliittista valintaa eikä kuulu taustalukuun ainakaan tässä muodossa. Valitsemme itse - ja se pitää tehdä tietoisesti - haluammeko tiivistää kaupunkirakennetta ja jos haluamme, miten sen teemme. Valitsemme myös, haluammeko tuottaa lisää asuntoja eli hankkia lisää asukkaita ja millaisia asuntoja sekä millaisia asukkaita Espooseen haluamme. Jos me kuittaamme nämä tulevaisuuden kannalta keskeiset asiat taustaluvussa annettuina tosiasioina, vetäydymme vastuusta tehdä tietoisia, merkittäviä ja ratkaisevia poliittisia päätöksiä.

Tässä voin sanoa kantanani, että jatkuvaan väestönkasvuun perustuva talouspolitiikka on sekä maailmanlaajuisesti, kansallisesti että paikallisesti kestämätöntä. Maailmanlaajuisesti se johtaa väestörasitukseen, josta maapallo ei selviä. Kansallisesti se johtaa maan eri osien epäterveeseen kilpailuun ja osien syrjäytymiseen - voittaviin ja häviäviin alueisiin ja kuntiin. Paikallisesti se johtaa väestökasvukunnissa ylitiheään asumiseen ja slummiutumiseen. Maailmassa vallitseva talouspolitiikka ei ole paikallisesti, ei edes kansallisesti ratkaistavissa, mutta aloitteellisia asiassa ja sen tiedostamisessa espoolaiset voivat olla.

ilmastonmuutoksen vaatimukset.

...kuuluvat myös tulevaisuus-osioon ja ne pitää myös tavoitteellisesti määritellä. Ei riitä, että ne vain mainitaan. Tehdyistä ratkaisuista riippuu Espoon aiheuttama rasitus maapallon ilmakehään. Nythän suurin ilmastollinen ongelma on se, että me olemme luoneet kaupunkirakenteita, joissa asunnot ja työpaikat on erotettu toisistaan niin, että Suomessa lähes miljoona ihmistä matkustaa päivittäin omasta asuinkunnastaan työkuntaansa ja takaisin. Meidän on vakavasti kysyttävä, olemmeko Espoon tulevaisuutta koskevilla päätöksillämme lisäämässä vai vähentämässä tätä ilmastorasitetta. Samalla epäterve yhdyskuntapolitiikka synnyttää myös ylihintaisia asuntoja, asuntopulaa, työperäistä pakkosiirtolaisuutta ja kykenemättömyyttä maksaa omalla palkalla asumiskustannuksia.

Tästä huolimatta joudumme etsimään ratkaisuja moniin vaikeisiin ongelmiin, kuten päihteidenkäyttöön, pitkäaikaistyöttömyyteen ja muihin sosiaalisiin ongelmiin.

On hyvä, että nämä asiat todetaan. En kuitenkaan näe tulevaisuuden visiossa mainintoja siitä, miten näitä asioita ratkaistaan. Lisätyötä siis tarvitaan. Sen lisäksi pitkäaikaistyöttömyys ei ole vain sosiaalinen vaan myös talousrakenteen ongelma.

3. Yhteenveto taustaluvuista

Jotta osaisimme tehdä oikeita kehityssuunnitelmia, meidän tulee nähdä (inho)realistisesti, mitkä ovat lähtökohtamme. Jos rakennamme tulevaisuutemme väärille lähtöoletuksille, meillä ei ole mahdollisuutta onnistua. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä kirjoitamme niihin taustalukuihin, jotka ovat valittavan kehityspolitiikan perusteina.

Vaikka minulla on ollut taustaluvuista paljon sanottavaa, en pidä niitä huonoina. Hyvällä jatkotyöllä saadaan hyvä lopputulos.

4. Minne olemme menossa

Pitää varoa sitä, ettei tämä tulevaisuuden näky ole vain jo tehtyjen päätösten ja yleisesti ennakoidun tulevaisuuden toteamista. Jos niin on, luvun oikea nimi olisi: Minne olemme ajautumassa. Teksti sisältää valitettavan vähän aitoja valintoja.

...vuonna 2025 asuu 300 000 asukasta

Näinkö haluamme valita? Samalla pitää valita myös, mihin heidät asutetaan, miten uudet asuinalueet suhtautuvat nykyiseen asutukseen ja missä uudet asukkaat käyvät työssä. Tämä visio vaatisi rinnalleen selvän vision myös tulevasta kaavoittamisesta.

Koko tämän tulevaisuusselvityksen ongelmana on, ettei se sisällä konkreettista pohdintaa siitä, miten uusi ja vanha asutus limittyy toisiinsa. Kaavoituksen tulisi olla riittävän pitkäjänteistä. Kun ihminen tekee elämänsä suurimman investoinnin, ostaa oman asunnon, hänen tulee voida luottaa siihen, että hänellä on oikea tieto asuinympäristönsä tulevaisuudsta ainakin 20-30 vuodeksi eteenpäin. Siksikin tässä Espoo-visiossa tulisi tehdä yhdyskuntavisiointia mielellään jopa 50 vuodeksi eteenpäin.

...keskeinen osa kehittyvää metropolialuetta ja Etelä-Suomen työssäkäyntialuetta.

Metropolialueesta puhuin jo edellä. Minusta Espoolle olisi tärkeämpää määritellä oma roolinsa Länsi-Uudenmaan työssäkäyntialueella kuin koko Etelä-Suomen alueella. Espoolle olisi monin tavoin edullista, että hyvä, tasapuolinen, verkostomainen yhteiskuntakehitys tapahtuisi koko sillä alueella, joka rajoittuu lännessä Hankoon, Lohjaan ja Karkkilaan ja jolta olisi hyvät ja toimivat yhteydet myös Hyvinkään, Järvenpään ja erityisesti lentoaseman suuntaan.

Kaikkia kaupunkikeskuksia ympäröi pientalovaltainen alue.

Periaate on hyvä, mutta kaipaisi tarkennusta. Tarkoittaako tämä, että uusia Suurpeltoja ei Espooseen enää synny? Ja ei kai Kirstinmäkeä aiota purkaa? Tämä visio voisi sisältää sen, että seuraavien viiden vuoden aikana määriteltäisiin 50 vuoden tähtäimellä se, mihin ja millaisia asunto- ja työpaikka-alueita Espoossa aiotaan rakentaa. Samalla määriteltäisiin, missä sijaitsevat niin suuret kuin pienet viheralueet, miten niiden väliset riittävän leveät viherkäytävät sijoitetaan ja miten Espoon sisäiset kevyen liikenteen, autoliikenteen ja joukkoliikenteen väylät sijoitetaan. Saataisiin todellinen, täydellinen yleisuunnitelma, josta sitten pidettäisiin kiinni eikä lipsuttaisi joka kerta, kun joku maanomistaja haluaa maastaan arvonnousua ja rahaa.

Pohjois-Espoo puuttuu kokonaan näistä suunnitelmista niinkuin monistat muistakin vastaavista papereista. Se olisi hieno alue hyvin suunnitellulle, luonnonläheiselle, pienrakennusvaltaiselle luksuskaupungille, josta olisi hyvät yhteydet Vihdin, Kehä III:n, lentoaseman ja Klaukkalan työpaikkakeskittymiin.

Aidosti verkostomainen raideliikenteeseen tukeutuva kaupunkirakenne...

Tämähän lupaa poikittaisraideliikenteen kaupunkikeskusten välille ja varmaan myös Espoon keskuksesta Kehä III:a mukaillen lentoasemalle. Hyvä!

...tehokkaalla joukkoliikenteellä...

Tarvitsemme joukkoliikenteeseen uusia innovatiivisia ratkaisuja. Ei voi olla niin, että juna, ratikka ja linjabussi ovat tulevaisuuden ainoat vaihtoehdot. Tämä visio voisi hyvin edellyttää, että viiden vuoden kuluttua meillä olisi uudet toimintamallit Espoon sisäisen joukkoliikenteen toteuttamiseen.

5. Lapsi- ja vanhusrakas Espoo

kaikissa kaupunkikeskuksissa toimivissa Elä ja Asu -yksiköissä

Tässä on hyvä ajatus, mutta luulen, että toteutettavat Elä ja Asu -yksiköt eivät riitä kaikkiin tarpeisiin. Ja joka tapauksessa laitoshoitoakin tarvitaan ja laitospaikkoja tulee olla riittävästi. Pyrkimystä kodinomaisuuteen ja kotona asumiseen on hyvä joka tapauksessa painottaa.

...palvelut yhdessä asiakkaiden ja...

En pidä asiakas-sanan käyttämisestä kunnallisissa palveluissa. Kuntalaiset ovat kaikissa oman elämänsä asioissa subjekteja, eivät ulkopuolisia "kuntayrityksen" asiakkaita.

Espoo on edelläkävijä kansallisen palveluarkkitehtuurin luomisessa

Tämä on minusta hyvä kohta. Uskon, että voimme kehittää Espoossa sellaisen kunnan toimintamallin, joka takaa kaikille asukkaille kunnan palvelujen ja toimintojen puolesta hyvän elämisympäristön. Se vaatii uudenlaista ajattelua, kuntalaisten omaehtoisen toiminnan ja aktiivisuuden huomioimista ja palkitsemista sekä yhteistyötä eri toimijoiden, myös kolmannen sektorin järjestöjen kanssa. Tästä tulenkin seuraavaan kohtaan:

Lähidemokratia

Minusta tämän vision pitäisi ehdottomasti sisältää ajatus siitä, että ajattelemme yhdessä, mitkä ovat sellaisia asioita, joissa paikallisten alueiden - jotka minusta ovat pienempiä kuin nykyiset Espoon suuralueet - asukkailla pitäisi ja voisi olla todellista päätösvaltaa, myös taloudellista valtaa. Samalla luomme Espoossa toimivan lähidemokratiamallin, josta muutkin kunnat voisivat ottaa oppia. Hyvällä lähidekratiamallilla

Espoo on edelläkävijä kansallisen palveluarkkitehtuurin luomisessa...

En oikein jaksa uskoa siihen, että kuntakokoja kohtuuttomasti kasvattamalla luodaan hyviä palvelumalleja. Kun aivan oikein painotamme espoolaisten omaa aktiivisuutta, siihen täytyy liittyä myös se, että kuntalaiset saavat päätös-, rahankäyttö- ja toimintavaltaa omissa lähiasioissaan.

6. Aktiivinen ja kansainvälinen Espoo

...koulumme ovat kansainvälisesti kilpailukykyisiä.

Tämä kaipaisi määrittelyä, varsinkin kun tavoite on yhdistetty Aalto-yliopistoon. Kaipaisin erittelyä siitä, mihin Espoo pyrkii päiväkotitoiminnassa, mihin ala-asteilla, mihin ylä-asteilla, mihin ammattioppilaitoksissa ja mihin lukioissa. Lisäksi pitäisi määritellä, miten opetukseen panostetaan. Jos tätä erittelyä ei tehdä tässä ohjelmassa, sen tulisi velvoittaa asian erillisselvitykseen.

Kansainvälinen työvoima...

Koko Suomen talouspoliittisena ongelmana on ollut, että olemme rakentaneet talouttamme erittäin suhdanneherkille alueille. Espoolle on hyvä kansainvälistyä, mutta kannattaa panostaa sellaiseen osaamiseen, jolla on käyttöä myös matalasuhdanteen aikana. Meidän ei pidä luoda sellaista tilannetta, jossa Espooseen kertyy sellaista ulkomailta muuttanutta työvoimaa, jotka ovat suhdanteista riippuen joko työllistettyjä tai työttömiä. Erityisesti tämä on vaarana aloilla ja ammateissa, joissa ei vaadita korkeaa koulutusta ja erityisosaamista.

Pelkän kansainvälistymisen varjolla ei kannata luoda epävaakaata yhteiskuntaa ja kaikista ihmisistä, jotka kaupungissamme asuvat, on pidettävä yhtäläisesti huolta alkuperästä, koulutuksesta, kielestä, uskonnosta tai kansallisuudesta riippumatta.

työllisyysaste on 75 %, ja työttömyysaste on korkeintaan 5 %. Nuorten työllisyys on hyvä.

Hyvä, että on konkreettisia tavoitteita. Nuorten kohdalla tavoitteen tulisi olla se, että kaikki nuoret saavat työtä.

Lähivuosien hidas talouskasvu pakottaa kuitenkin laittamaan kehityskohteita tärkeysjärjestykseen...

Minusta tärkeysjärjestykseen asettamisen perusteet tulisi määritellä tässä ohjelmassa - ainakin niin pitkälle kuin niistä voidaan valtuustossa päästä yksimielisyyteen. Samalla voitaisiin myös kirjata ylös ne asiat, joista ei olla yksimielisiä ja sopia, miten niitä jatkossa käsitellään.