SOTE, selvitysmiehet ja työryhmät

Katsoin tänään televisiosta keskustelun SOTE-uudistuksesta. Mitenkään ei voinut välttyä siltä ajatukselta, että ensin oli annettu lopputulos ja sitten asetettu työryhmä keksimään sille perustelut. Ja työn varrella pidettiin kiinni siitä, että pysytään annetuissa raameissa riippumatta siitä, ovatko ne hyvät ja tarkoituksenmukaiset vai ei. Ei ihme, että asiantuntijat olivat ymmällään.

Ihan samanlainen vaikutelma jäi, kun muutama kuukausi sitten ns. selvitysmiehet kävivät Espoon kaupunginvaltuustossa esittelemässä pääkaupunkiseudun kuntarakenneasioita.

Tällaiset prosessit ovat asiantuntijoiden ja päättäjien halveksimista.

Yksi nykypolitiikan suurimpia heikkouksia on se, ettei poliitikko voi myöntää, ettei tiedä kaikkea tai että on ollut väärässä tai että pitää vielä miettiä, ennenkuin voi hahmottaa oikean suunnan.

Kaipaan sellaisia prosesseja, joissa lähdetään avoimesta tilanteesta, pohditaan yhdessä asiantuntijoiden ja päättäjien kanssa tavoitteita ja vaihtoehtoja, muutetaan tarvittaessa kurssia ja olllaan valmiita tunnustamaan, että lopputuloskaan ei ole ikuinen vaan vain osa jatkuvasta pyrkimyksestä kohti parempaa.

Arvostan sellaisia poliitikkoja, jotka eivät tiedä kaikkea, osaavat kysyä apua ja ovat valmiita muuttamaan ratkaisujaan, kun heidän omat kantansa osoittautuvat vääriksi tai toimimattomiksi.

Takin kääntäminen on joskus jääräpäisyyttä parempi vaihtoehto.