SOTE-uudistus ja säästöt

Lehdissä liikkuu tieto siitä, että hyväksytty SOTE-malli tuo vuositasolla miljardien säästöt terveydenhoitoon.

Olen eri mieltä.

Nyt hyväksytty SOTE-malli ei automaattisesti tuo mitään säästöjä. Se tuo mahdollisuudet säästöihin. Mahdollisuuksien hyödyntäminen riippuu siitä, miten hyvin uusi järjestelmä toteutetaan.

Epäonnistumisen uhat pitää nähdä ja ne pitää kyetä torjumaan. Tehtävä ei ole helppo. Ainakin seuraavat sudenkuopat pitää välttää:

Suuria yksiköitä haasteellista hallita

Suuria yksiköitä on vaikea hallita. Suuruus tuo – etenkin julkishallinnossa – byrokratiaa, vastuun kiertämistä, päätöksenteon epäselvyyttä, päällekkäistä työtä. Kun seuraa esimerkiksi kuntatilastoja eri kunnallisten toimintojen yksikkökuluista, ei ole mitenkään selvää, että kunnan koko vaikuttaa tuotantokustannuksiin. Suuri kaupunki saattaa olla kallis tai edullinen. Samoin myös pieni kunta.

Suuria terveydenhuollon yksiköitä pitää kyetä johtamaan tehokkaasti. Muuten koko homma menee kiville.

Tietotekniikka sudenkuoppana

Suuret kunnat ja valtio ovat kerran toisensa jälkeen kompastuneet tietotekniikkahankkeisiin. Ja ne tulevat olemaan SOTE-järjestelmässä keskeinen tekijä.

Terveydenhoito tarvitsee hyvät, toimivat tietotekniikkaratkaisut. Ne pitää osata ostaa, pitää osata valita toimittajat, jotka kykenevät työhön. Ja pitää osata tehdä sellaiset sopimukset, joissa toimittaja ei pääse lypsämään julkishallinnolta katteetonta rahaa. Jäljet pelottavat. Kaikkein kalleinta tietotekniikkaa on se, jossa sitoudutaan toimittajan omistamaan järjestelmään, joka toimii huonosti ja jonka korjaamisen maksaa tilaaja. Järjestelmätoimittajan kannalta tilanne on: mitä huonomman ohjelman toimitat, sen enemmän voit rahastaa sen korjaamisella.

Kannattaa katsoa, millaiset kilpailutusehdot tekee ja millaiseen paperiin panee nimensä alle.

Kuntayhtymää vaikea hallita

Kunnissa on myös huonot kokemukset kuntayhtymien kustannusten hallinnasta. Espoo on pitänyt oman taloutensa kohtuullisesti kurissa ja velkaantunut maltillisesti. Sen sijaan ne suuren kuntayhtymät, joissa Espoo on jäsenenä, käyttävät rahaa hallitsemattomasti ja ottavat velkaa, josta lopulta vastaavat kunnat, ei kuntayhtymä. Espoon kaupungin velka on runsas 1.000 euroa kuntalaista kohti. Jokaisen espoolaisen velka kuntayhtymien kautta on yli viisi kertaa suurempi.

Terveydenhuollon kuntayhtymien kulujen ja hallinnon kurissapito tulee olemaan koko uudistuksen suurimpia haasteita.

Yksityiset voittojen kahmijat

Uudistuksessa on myös vaara, että se tuo terveydenhuollon piiriin lisää yksityisiä yrityksiä, joiden keskeinen tavoite on siirtää mahdollisimman paljon julkisen terveydenhuollon varoja itselleen. Pahimmassa tapauksessa nuo varat valuvat verojälkeä jättämättä Suomen rajojen ulkopuolelle.

Jos kilpailutukset hoidetaan huonosti, se merkitsee pienten ja keskisuurten kotimaisten terveydenhuollon alan yritysten jäämistä suuryritysten jalkoihin. Tästähän on saatu jo nyt runsaasti kokemusta sekä terveydenhuollon että muidenkin alojen kilpailutuksissa.

Palvelut kaikkoavat suurimpiin kaupunkeihin

Viimeinen madonlukuni on pelko palveluverkon rajusta supistumisesta. Kannattavuuden nimissä viedään palvelut vain suurimpiin keskuksiin. Päämääränä ei ole hoitaa koko kansan terveyttä vaan selvitä terveydenhuollosta mahdollisimman pienin kustannuksin. Jostain syystä tämän päivän Espoossa pitää vähentää jo nyt parinkymmenen kunnallisen terveyspalvelupisteen verkkoa, kun samaan aikaan samassa kaupungissa voi toimia kannattavasti pitkälle toista sataa yksityisen terveydenhuollon yksikköä.

Olen toiveikas

Kaikesta huolimatta: SOTE-uudistus on tällaisenaan hyvä ja tarjoaa mahdollisuuden miljardisäästöihin. Se pitää vain osata viedä taitavasti läpi. Kaikki valtit ovat nyt niiden käsissä, jotka pääsevät viemään uudistusta käytäntöön.