Metropolihallinnon arviointia

Suomen alueellinen hallinto on yhtä sekamelskaa. Meillä on aluehallintovirastot, ely-keskukset, maakuntainliitot, pian sote-alueet ja mahdollinen metropolihallinto sekä lukuiset kuntayhtymät milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla.

On aivan selvä, että aluehallinto tulee uudistaa. Siinä mielessä metropolialueen hallintomallien miettiminen on järkevää työtä. Hallintoa on hyvä kehittää, mutta ei niin että päätökset tehdään ennen vaihtoehtojen selvittämistä ja sisältömäärittelyä.

Keskustalla on joitakin periaatteita, jotka ratkaisuissa tulee ottaa huomioon:

1) Aluehallinto on käsiteltävä kokonaisuutena. Kun tehdään uudistus, sen on koskettava koko aluehallintoa ja koko maata.

2) Hallinnonuudistuksessa ei saa jäädä reuna-alueita, joista ei välitetä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että uudistuksen tulee käsittää kaikki Uudenmaan kunnat.

3) Perus- ja lähipalvelut on määriteltävä ja turvattava. Näitä määrittelyjä ei tähän mennessä liene tehty.

4) Suurten yksiköiden kustannusten hallinta on ongelmallinen. Kuntatilastot osoittavat, että suuri hallintoyksikkö ei takaa pieniä palveluiden yksikkökustannuksia.

5) Ei pidä luoda sellaisia mekanismeja, joissa paikalliset asukkaat ovat aina vähemmistönä omassa asiassaan ja heidän etujensa yli kävellään säännöllisesti. Mahdollisen metropolihallinnon tulee sisältää riittävä paikallisdemokratia, jossa asukkailla on todellista päätösvaltaa esimerkiksi koulu- ja kaavoitusasioista sekä sosiaali- ja terveystoimen lähipalveluista. Lähidemokratiaratkaisut tulee tehdä ennen kokonaisratkaisun vahvistamista. Yleisesti ottaen demokratiaa pitää viedä lähemmäs asukkaita, ei kauemmas.

Aluevaltuustojen olemassaolo, valintatapa ja päätösvalta ovat näissä ehdotuksissa täysin ilmassa. ”Mahdollisuus muodostaa” -lause ei vielä takaa mitään. Vallan delegointi paikallistasolle pitää määritellä ennen päätöksentekoa.

6) Tähän asti on yhdyskuntarakennetta keskittämällä onnistuttu lähinnä etäännyttämään asuminen ja työpaikat toisistaan, mikä näkyy päivittäisenä työmatkapendelöintinä. On etsittävä sellaisia ratkaisuja, joissa työpaikoilla ja asunnoilla on mahdollisuus sijaita kohtuullisen lähellä toisiaan.

7) Lähtökohtana pitäisi olla koko Suomen, ei vain metropolialueen kokonaisetu. Nyt näyttää siltä, että yhtä aluetta kehitetään muiden kustannuksella. Lopputulos on, että koko Suomi kärsii.

8) Muuttoliike pitää selvittää ja myös arvottaa kokonaan, sekä maan sisäinen että maahanmuutto. Nyt tämä läksy on kokonaan tekemättä. Samalla pitää selvittää muuttoliikkeen vaikutus kielipolitiikkaan = ruotsinkielen rinnalle tulee useita ruotsin kanssa samanarvoisia kieliä.

Nyt pitäisi sopia ongelmien määrittelystä ja ratkaisuvaihtoehtojen avoimesta kartoittamisesta. Kiire ei ole. Vuodet ja hallitukset tulevat ja menevät. Hyvät uudistukset rakennetaan harkiten.