Espoo velkaantuu.
Polkeutuvatko nykyisten asukkaiden edut jalkoihin kasvutavoitteiden tieltä?
Tarvitsemme kasvun ja muuttoliikkeen – sekä maan sisäisen muuttoliikkeen että maahanmuuton – analyysiä, arvokeskustelua ja kustannuslaskentaa.
Talousarvion esipuheessa on iskevä väliotsikko: Kasvaminen on kallista. Se kuvaa hyvin Espoon ensi vuoden talousarviota.
Espoo menestyy hyvin verrattuna moniin muihin kuntiin. Taloudessa on haasteita, mutta ne eivät ole ylivoimaisia. Me emme kuitenkaan voi pitkän päälle rakentaa taloutta sen varaan, että joskus tulee nousukausi, joka ratkaisee kaikki ongelmat.
Tuloveroprosentti säilyy ennallaan 18:ssa. Se on hyvä. Verotuksen kiristämisen tie tulisi joka tapauksessa nopeasti kuljetuksi loppuun. Verojen nostamisen sijaan tulee terästää ja tehostaa toimintaa. Se edellyttää sekä poliitikkojen että kaupungin kaikkien toimijoiden hyvää ja määrätietoista yhteistyötä.
Espoo velkaantuu nopeasti. On tietysti oikein, että tulevat sukupolvet maksavat osansa heitä hyödyttävistä investoinneista. Me voimme ottaa velkaa pitkäaikaisiin investointeihin. Ensi vuonna emme kuitenkaan selviä normaalitoiminnan investoinneista ja siirrämme omia laskujamme tulevien sukupolvien maksettavaksi. Niin ei voi jatkua.
Espoo rakentaa tulevaisuutensa ja taloutensa jatkuvan 1,5 % väestönkasvun pohjalle. Maailman vuotuinen väestönkasvu on n. 1,1 %. Sitä pidetään ympäristön kannalta kestämättömänä.
Yksi kasvun keskeisistä kysymyksistä on, polkeutuvatko nykyisten asukkaiden edut jalkoihin kasvutavoitteiden tieltä. Kasvun huonosta suunnittelusta ja suuntauksesta kertovat toistuvat kansanliikkeet, joissa espoolaiset asukkaat nousevat oman alueensa kaavasuunnittelua vastaan.
Kehittyä pitää, mutta miten? Me tarvitsemme kasvun ja muuttoliikkeen – sekä maan sisäisen muuttoliikkeen että maahanmuuton – analyysiä, arvokeskustelua ja kustannuslaskentaa.
Talousarvio ei anna selkeää kuvaa kaupungin sisäisistä rahavirroista.
Ei riitä, että rahat jaetaan eri toimialojen kesken. Pitää kyetä hallitsemaan myös kaupungin sisäisten palvelujen rahavirtoja. Talousarviossa olisi hyvä esittää toimialoittain tunnusluvut esimerkiksi tilakustannuksille ja kaupungin sisäisille palveluille. Sisäiset palvelut eivät voi maksaa toimialoille enempää kuin ulkoa ostetut vastaavat palvelut. On väärin karsia palveluja, jos ydinongelma on kaupungin sisäisen hinnoittelun tasossa.
Rahaa saattaa mennä hukkaan myös ulkoistuksista maksettuun ylihintaan. Ulkoistuksessa ei ole järkeä, jos ulkoistettua työtä joudutaan omalla väellä paikkaamaan.
Espoon käyttötaloudessa on kolme suurta riskiä:
- omien tukitoimintojen tehottomuus
- epäonnistunut ulkoistaminen
- suurten kuntayhtymien hallitsematon talous
Omiin toimintoihin ja itse tehtyyn ulkoistamiseen voimme vaikuttaa. Suurten kuntayhtymien talous näyttää liukuvan yhä kauemmas yksittäisten jäsenkuntien päöätöksenteosta.
Kaksi yksityiskohtaa talousarviosta:
Tavoitteille, joita voidaan mitata, on asetettava sekä mittarit että tavoitearvot. Sekä päättäjien että kunnan henkilökunnan täytyy tietää, missä ollaan nyt ja mihin halutaan päästä.
Talousarvion tekstit ovat osittain keskeneräisiä. Se kertoo huolimattomasta valmistelusta, ehkä myös siitä, ettei ole selvää näkyä siitä, mitä halutaan. Oletan, että asia nousee esiin tämän kokouksen keskusteluissa.
Tällä talousarviolla voidaan mennä vuosi 2015. Toivon, että ensi vuonna saamme informatiivisemman ja paremmin tasapainossa olevan talousarvion.
