Vuosi 2014:
Punainen nenä ja lähidemokratian askeleita

Suur-Marinkylän asukasfoorumi on ollut valopilkku. Toiminta on oillut aktiivista. Olemme päässeet hyvään yhteistyöhön aluetta suunnittelevien virkamiesten kanssa ja yleisötilaisuuksissa on ollut hyvin osanottajia. Seuraava askel on keksiä keinoja päästä askeleita kohti todellista lähidemokratiaa ja toimintamallia, jossa asukkaat ja virkamiehet kehittävät alueen palveluita ja tulevaisuutta saumattomassa yhteistyössä.

Tarkastuslautakunnan työstä olen ollut iloinen. Kokemattomana kuntapolitiikkaan mukaan tulleelle se on ollut todellinen kuntahallinnon korkeakoulu. Puoluerajat eivät ole näkyneet, yhdessä olemme pyrkineet antamaan valtuustolle tietoa kaupungin asioiden hoidosta ja puolustamaan espoolaisten oikeutta hyvin, kustannustehokkaasti, kaukokatseisesti, oikeudenmukaisesti, laillisesti ja muutenkin moitteettomasti hoidettuihin kaupungin palveluihin ja hallintoon. Ihailuni puheenjohtajia ja valmistelevia virkamiehiä kohtaan on noussut huimasti.

Ongelmia kunnan päätöksenteossa

Kaupunginvaltuuston keskustelujen merkitys sen sijaan ei minulle ole valjennut. Ani harvoin päästään todelliseen ajatustenvaihtoon ja kehittämään asioita eteenpäin. Enemmänkin vedetään rajalinjoja entistä syvemmiksi, linnoittaudutaan omiin asemiin ja yritetään vaikuttaa kuntalaisiin - joita paikalla on korkeintaan kourallinen eikä verkossakaan taida kokouksia seurata juuri muita kuin aktiivipoliitikkoja. Valtuutettujen verkkosivuille puheita ilmestyy kiitettävän paljon.

Sekin ihmetyttää, miten hatarin laskelmin ja vaihtoehtoja järkevästi ja monipuolisesti pohtimatta tehdään satojen tuhansien ihmisten elämään vuosikymmeniä vaikuttavia investointeja ja päätöksiä. Eikä ketään auta se, että valtio siirtää kustannuksia itseltään kuntien maksettaviksi.

Ketunhännät kainalossa

Iisalmen Repojen sukukirjan teossa olen päässyt mukaan Repo-sukuisten seuran toimintaan. Olen saanut uusia näkökulmia sekä Suomen historiaan että laajaan ja hienoon sukuun - vaikka geenitutkimus näyttääkin tulevan siihen tulokseen, etteivät kaikki Revot suinkaan ole samaa sukua. Ketunhäntä kainalossa kuitenkin, kaikilla.

Kesällä teimme sukuretken Karjalan kannakselle Sakkolaan, Käkisalmeen ja Viipuriin. Kävimme etsimässä perheen vanhoja talonpaikkoja, kuulimme elämäntarinoita, etsimme hautasijoja. Se tuli ainakin selväksi, että sota tuo mukanaan korvaamattomia menetyksiä.

Vaimo jäi keväällä eläkkeelle. Nyt meillä on tässä kaksi vanhaa varista ihmettelemässä maailman menoa. Pahnanpohjimmainen aloitti opiskelun ja kehittää hyvää vauhtia omaa, itsenäistä aikuisen elämäänsä.

Sydänleikkauksen jälkihoidosta sain kahden vuoden seurannan jälkeen terveen sairaan paperit. Elämä sujuu niinkuin missään ei olisi mitään ongelmia ollutkaan. Jokainen päivä on lahja ja mahdollisuus. Kannattaa käyttää hyväksi.

Jurrikan jääräpään punainen nenä

Syksyllä alkoi elämässä taas uusi vaihe, kun erehdyin mukaan seurakuntavaaleihin. Ensimmäistä kertaa olen monen kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen mukana seurakunnallisessa luottamustehtävässä, sekä kirkkovaltuustossa että seurakuntaneuvostossa.

Lions-toiminnan mieluisin muisto oli puneinen nenä. Kuutena päivänä seisoskelin Ison Omenan liukuportaiden alapäässä nenä päässä ja lipas kädessä. Kaikkein kivointa oli se, kun lapset osoittivat sormella ja aikuiset hymyilivät: Hassu setä!

Keskustapuolue on nostanut gallupeissa kannatustaan. Jos se kantaa eduskuntavaaleihin asti, tulee isoksi haasteeksi osoittautua ihmisten toiveiden ja luottamuksen arvoiseksi. Valta ei merkitse mitään. Tärkeää on se, mitä hyvää vallalla saa aikaan. Toivoisin, että puolueeni voisi edustaa jatkossakin vallankäyttöä, jossa kaikki otetaan mukaan ja pyritään yli hallitus-oppositio -rajan tekemään tämän kansan ja maailman kannalta hyviä ja kestäviä ratkaisuja.

Ihmeen hyvin ovat ystävät eri puolueissa olleet kanssani yhteistyössä, vaikka olen tällainen hyväntahtoinen jurrikka jääräpää. Roolien takaa on löytynyt ihmisiä, joilla on oma paikkansa elämässäni.