Espoo velkaantuu - karkaavatko unelmat?

Espoolla on ollut alhainen veroprosentti ja vakaa talous. Nyt Espoo on tilanteessa, jossa taloudelliseen tasapainoon pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota ja olla valmiina tarpeen vaatiessa päättäväisiin, nopeisiin ja radikaaleihin toimenpiteisiin.

Korkeasti koulutettujen työttömien kaupunki

Espoo on sitoutunut MAL-sopimuksella (maankäyttö, asuminen, liikenne) kasvattamaan asukasmääräänsä. Kuitenkin Espoon muuttotase Suomen sisältä on nolla. Väestönkasvu on ollut maahanmuuttoa ja syntyneiden enemmistöä. Samalla työttömien, varsinkin pitkäaikaistyöttömien, määrä Espoossa on nopeasti noussut. Espoon pitäisikin seurata pikemminkin työllisten määrän kuin väestön kasvua.

Espoosta on tullut suhdanneherkkä kaupunki. Merkittävä osa Espoon työttömistä on korkeasti koulutettuja henkilöitä. Heille on työtä, kun taloudessa menee hyvin. Kun on lama tai laskusuhdanne, juuri heidät pannaan ensimmäisinä hyllylle.

Työpaikat pitäisi kyetä laskemaan, ei vain arvioimaan. Nyt Espoo seuraa väestön, ei työllisten määrää. Vain työlliset tuovat kuntaan tuloja, sekä suoraan veroina että välillisesti. Työllisten osuus väestöstä sekä työllisten absoluuttinen määrä ovat väkilukua parempia kaupungin kehityksen avainlukuja.

Espoossa ja pääkaupunkiseudulla työttömien määrä on kasvanut nopeammin kuin maassa keskimäärin. Jotain on menossa pieleen. Pahimmassa tapauksessa olemme rakentamassa pääkaupunkiseudulle jättimäistä työttömien ihmisten keskittymää. Espoo ei kykene maksamaan velkojaan, jos kaupungin asukasmäärän kasvu perustuu työvoiman ulkopuolella oleviin ihmisiin.

Samalla kiinnittyy huomio siihen intoon, millä Espoon työpaikkakatontteja muutetaan kaavoituksessa asuntotonteiksi.

Espoo normaaliin investointilaskentaan

Kaupungin kasvu edellyttää suuria investointeja. Investoinnit kannattavat vain, jos niistä saadaan tuottoa. Se koskee myös Espoota. Kasvusta tulee kustannuksia, mutta tuleeko tuottoja? Hyvinvoinnin ja tulevaisuuden edellytyksiä ei voi loputtomiin rakentaa velkarahalla. Velalla tehtyjen investointien on jossain vaiheessa alettava tuottaa.

Espoolta puuttuvat investointien tuottolaskelmat. Investoinneista on esitettävä jo suunnitteluvaiheessa perustellut laskelmat ja seurantasuunnitelmat sekä niiden vaikutus käyttötalousmenoihin. Ilman näitä laskelmia ei valtuuston pidä hyväksyä yhtään investointia. Investoinneista kertyviä tuottoja ja kuluja on seurattava koko elinkaaren ajalta ja tuotoista sekä kuluista on raportoitava säännöllisesti valtuustolle.

Investoinneista pitää uskaltaa luopua, jos ne ajavat kaupungin talouden kestämättömään tilaan. Ei voi ottaa velkaa, jota ei ole varaa maksaa. Kaikesta lainanotosta pitää tehdä takaisinmaksulaskelmat. Kaupungin pitää tehdä periaatepäätös siitä, millä edellytyksillä investointiohjelmaa lähdetään karsimaan, jos siihen on aihetta.

Espoon investointien määrä on ollut TATU-tavoitteita suurempi. Se johtaa ennakoitua suurempaan velkaantumiseen. Osa investoinneista johtuu rakentamisen aikaisemmista virheistä ja rakennusten kehnosta hoidosta. Uusia virheitä ei saa tehdä. On päästävä kestävään rakennustuotantoon. Rakennusten elinkaarta pitää voida jatkaa. Ei kaupunkia kannata rakentaa 30-40 vuoden välein kokonaan uudestaan.

Kaupungin kasvamisen aiheuttamat kustannukset tulee tehdä läpinäkyviksi. Maankäyttömaksujen toteutuminen, maanmyyntitulot ja niiden riittävyys muihinkin väestönlisäyskustannuksiin kuin vain katujen ja vesi- ja viemäriverkon rakentamiseen pitää osoittaa laskelmilla. Väestön lisäys lisää päivähoitopaikkoja, kouluja, terveydenhoitoa kiinteistökuluineen. Nyt toteutumislaskelmat puuttuvat.

Espoon lainakanta kasvoi vuodessa 50 miljoonaa enemmän kuin alkuperäisessä talousarviossa ennustettiin. Ennustettavuutta pitää parantaa.

Ostohenkilöstökin on henkilöstöä

Oman henkilöstön määrän lisäksi pitää seurata myös ostopalveluina ostetun työn määrää. Oman henkilöstön pitäminen ennallaan ei tuota mitään, jos ostopalveluilla ostetaan määrättömästi lisää henkilötyövuosia.

Jatkuvaan väestön ja tuotannon kasvuun perustuva talous on pitkällä tähtäimellä ympäristön kannalta kestämätöntä, vaikka asiaa miten pyrittäisiin kaunistelemaan.

Kaupungin sisäisten palvelujen hintatasoa tulee verrata markkinahintoihin eivätkä sisäisten palvelujen hinnat saa ylittää markkinahintoja. Esimerkiksi kirjanpidossa ja laskutuksessa ja monissa muissakin kaupungin liikelaitosten toiminnoissa vertailukohtia löytyy helposti.

Sisäisten liiketoimintojen voitto/ylijäämä on tulonsiirtoa toimialoilta keskushallinnolle. Ylijäämien kerryttämisen sijaan pitää pitää huolta siitä, että sisäiset palvelut tuotetaan yksityissektoriin verrattuna kilpailukykyiseen hintaan. Liikelaitosten taseisiin kertyneet ylijäämät tulee palauttaa takaisin palvelutuotantoon.

Espoon kouluissa pitää kyetä seuraamaan erikseen toiminnan puitteiden ja sisällön kustannuksia. On älytöntä ajautua tilanteeseen, jossa koulurakennusten ylläpito vie rahat opetukselta. Tilakustannuksia pitää verrata vapaiden markkinoiden tilavuokriin. Vaikka vertailukohtia on vähän, niitä kuitenkin on riittävästi. Kunnat eivät ole tämän maan ainoita koulutustilojen ylläpitäjiä.

Erikoissairaanhoidon kulut kasvavat hallitsemattomasti. Hoito on epäilemättä hyvää, mutta sen kustannukset on saatava hallintaan.

Tavoitejärjestelmä uusiksi

Espoon tavoitejärjestelmä ei toimi. Valtuusto asetti talousarviossa 31 SITOVAA tavoitetta, Niistä tarkastuslautakunnan arvion mukaan 17 – siis suurin osa - EI toteutunut. Joko tavoitteet olivat epärealistisia tai lautakunnat ja virkamiehet eivät välitä vähäänkään valtuuston tahdosta. Vähin, mikä tämän tilinpäätöksen seurauksena – ennen seuraavan talousarvion hyväksymistä – pitää tehdä, on koko tavoitejärjestelmän ja siihen liittyvän toiminnan uudelleenarviointi. Valtuuston asettamien sitovien tavoitteiden tulee taata kaupungin talouden ja toiminnan perusedellytykset. Sen lisäksi on suotavaa, että kukin toimiala asettaa itselleen kunnianhimoisia, vapaaehtoisia kehittämistavoitteita.

Ei mikään järkevä yritys jatka sellaisen yritysjohdon työsuhteita, joka epäonnistuu pääosassa yrityksen tavoitteista. Lisäksi on merkittävää, että nyt toteutumattomissa tavoitteissa on paljon taloudellisesti merkittävimpiä tekijöitä.

Sellaisia tavoitteita ei pidä asettaa, joiden toteutumista ei voi yksiselitteisesti mitata. Tavoitteet eivät voi myöskään olla sellaisia, että niiden toteutumista voidaan kiertää. Tavoitteiden tulee mitata keskeisiä, toiminnan ja talouden kannalta oleellisia asioita.