Espoo-tarina ja tavoitteet

Share |

Sunnuntai 20.8.2017 klo 18:45 - Simo Repo


Valtuustosopoimus voidaan korvata Espoo-tarinalla, jos tarinaan sisällytetään kaupungin kehityksen kannalta oleelliset, toteuttamiskelpoiset ja mitattavat mittarit. Mittareiden tulee olla sellaisia, että niihin voidaan kaupungin omilla toimilla vaikuttaa.

Monenlaisia maahanmuuttajia

Väestönkasvuun ja väestön profiilin muutokseen kaipaisin lisää selvyyttä. On aivan eri asia, tuleeko Espooseen maahanmuuttajaperhe muutaman vuoden määräaikaiseen, korkeaa koulutusta edellyttävään työsuhteeseen vai perhe tai yksittäinen henkilö pakoon sotaa, nälkää, vainoa tai köyhyyttä. Lisäksi on vielä Suomen lähialueilta ja EU-maista tulevia muuttajia, jotka tulevat tänne työntekijöiksi tai yrittäjiksi ja joiden perheet usein jäävät lähtömaahan. Maahanmuuttajapolitiikassa pitää eritellä ryhmät ja rakentaa politiikka sen mukaan.

Espoo-tarinan luonnoksessa on mainittu englanti asiointikielenä ja viitattu englanninkieliseen opetukseen. Espoossa on jo tällä hetkellä muita kuin suomea tai ruotsia puhuvia yli kaksi kertaa enemmän kuin ruotsinkielisiä. Koko kielipolitiikka on otettava perusteelliseen pohdintaan, minkä ei tarvitse merkitä sitä, että ruotsinkielisten palveluiden asema heikkenee.

Ulkomaalaistaustaisen väestönosan kasvaminen tuo väistämättä mukanaan myös kulttuurisidonnaisia ongelmia. Niitä ei pidä vähätellä eikä kieltää, vaan ne tulee käsitellä niin, että ne muuttuvat yhteistä hyvinvointia edistäviksi voimiksi.

Suunnitelmiin realismia, ei unelmia

Kun tehdään realistisia tavoitteita, on oltava myös realistiset lähtökohdat. Koko tarina pitää käydä lävitse ja kysyä, mikä on totta, mikä toivetta. Espoon raideliikenne tai metropolialue eivät ole verkostomaisia vaan säteittäisiä, keskuksena Helsinki. Kansainvälisten yritysten espoolaiset työpaikat voi laskea. Luontoarvojen säilyttäminen, väestönkasvu ja tiivis kaavoitus lyövät toisiaan korville. Espoo ei ole pullollaan kansainvälisiä tapahtumia - eikä majoitustilaa - ja Euroopan kestävimmän kaupungin asema saattaa kaatua seuraavaan selvitykseen. Kunnianhimo on hyvä, mutta myös inhorealismia tarvitaan.

Lopetetaan ruikuttaminen

Espoo voi lakata ruikuttamasta verotulojen tasauksesta kuntien välillä. Merkittävä osa Espoon tuloista koostuu muualta Suomesta - ja maailmalta - kertyvistä liikevoitoista ja koko maasta kerättyjen verojen kautta valtion maksamina palkkoina elantonsa saavien espoolaisten määrä on laskettavissa. Espoo voi hyvin vain, jos koko Suomi voi hyvin. Kateus vie kalatkin vedestä.

MAL-sopimus järkeväksi

Jos Espoon väestö kasvaa verotuloja nopeammin, kuten tarinan luonnos sanoo, Espoo köyhtyy. Valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien välillä tehty MAL-sopimus (maankäyttö, asuminen, liikenne)on perusteissaan huono, kun se mittaa asukkaiden eikä työssä käyvien ihmisten määrää. Työvoiman ulkopuolella olevat ihmiset eivät nosta Espoon elintasoa, tehtiin millaisia sopimuksia tahansa.

Suhdanneherkkä Espoo

Espoon valitsema profiili korkean teknologian kaupunkina on erittäin suhdanneherkkä ja se tulee ottaa myös kaupungin taloussuunnittelussa huomioon. Itse pidän profiilin valintaa hyvänä, kunhan toiminta ja talous osataan riskit huomioiden suunnata oikein. Hyvä, suhdanteita tasaava taloudenhoito merkitsee, että säästetään hyvinä aikoina, jotta on mahdollista taata työllisyys myös laskukauden aikana. Investoinnit on usein edullista suorittaa taloudellisen laskusuhdanteen aikana.

Joukkoliikenne tökkii

Espoon liikennepalvelut toimivat hyvin vain Helsingin suuntaan. Kaupunkikeskusten välinen liikenne on rataosuuksia lukuun ottamatta vaikeasti hahmotettavaa ja puutteellista. Tuleva HSL:n lippu-uudistus jakaa Espoon sisäisesti kahtia ja vaikeuttaa liikkumista kaupunkikeskuksesta toiseen. Suorat yhteydet Espoosta lentoasemalle eivät edelleenkään toimi, vaikka juuri ne olisivat Espoon kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta oleellisia. Espoolla on jo vuosia sitten tehty raideliikennesuunnitelma, jota ei jostain syystä ole viety eteenpäin.

Alueiden asukkaille päätösvaltaa

Uusi Espoo-tarinan päivitys ansaitsisi asukaslähtöisessä Espoossa avoimen kansalaiskäsittelyn ennen päätöksien tekemistä. Jos Espoo on asukaslähtöinen, se luo toimintamallin, jossa asukkailla on todellista sanan/päätösvaltaa oman asuinalueensa kaavoittamisessa ja kehittämisessä.

Investointisuunnitelma näkyviin

Jos vuosittainen investointikatto vahvistetaan 280 miljoonaan euroon, olisi samalla hyväksyttävä myös investointisuunnitelma. Investoinnit korvaavien ns. elinkaarimallilla toteutettujen hankkeiden seurantalaskelmat olisi tuotava sekä päättäjien että kaupunkilaisten tietoon. Kaikkien mallien vaarana on, että infrastruktuuriin käytetään niin paljon rahaa, että sitä ei jää varsinaiseen työhön.

Paikalliset yrittäjät ja kilpailutus

Kaupungin hankinnoissa olisi järjestelmällisesti seurattava espoolaisten yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin. Espoon ei pidä tehdä sellaisia kilpailutuksia, joihin paikalliset pienet ja keskisuuret ytritykset eivät kykene osallistumaan.

Tavoitteiden toteutuminen pitää mitata

Espoo-tarinassa ei pitäisi olla yhtään sellaista tavoitetta, jonka toteutumista ei kyetä mittaamaan. Mittareiden tulee olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Kun hyväksytään tavoitteet, on samalla määriteltävä ja hyväksyttävä myös tavoitetasot. Jos Espoo-tarina todella korvaa myös valtuustosopimuksen, on mittareiden selkeys entistäkin tärkeämpää. Ja neljän vuoden kuluttua on julkisesti raportoitava, mikä on toteutunut, mikä ei, miksi ja mitä pitää muuttaa.

Avainsanat: Espoo-tarina, Espoon tavoitteet, valtuustosopimus, kaupunkisuunnittelu


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini