Espoon 2018 talousarvion ongelmakohdat

Share |

Sunnuntai 3.12.2017 klo 22:51 - Simo Repo


Espoon vuoden 2018 talousarvion kehyslaskelmat on hyväksytty valtuustossa syyskuussa. Samalla hyväksyttiin myös vuoden 2018 veroprosentti. Se merkitsee, että suuria muutoksia talousarvioon ei enää joulukuun kokouksessa tehdä. Siitä huolimatta vuotuinen talousarvio on enemmän kuin vain yksityiskohtien hyväksymistä. Erityisesti tavoitteet ja kehityssuunnat kertovat, mihin Espoo on menossa.

Tavoitteet

Espoolla on varsin hyvä strategia valtuustokaudeksi - Espoo-tarina. Se on riittävän kunnianhimoinen ja hyviä muutoksia tukeva ohjelma. Talousarviossa kannattaa kunkin toimialan, taseyksikön ja konserniyhtiön kohdalla kysyä, tukevatko sen tavoitteet ja eurot muutoksia Espoo-tarinan toteuttamiseksi vai noudattaako talousarvio entistä käytäntöä ilman suuria muutoksia.

Talousarvion tavoitteiden tulisi olla valtuuston toimialoille asettamia selkeillä mittareilla mitattavia muutostavoitteita. Nyt ei niin ole. Toimialat ovat itse valmistelleet tavoitteet ja valtuusto vain siunaa ne, todennäköisesti ilman merkittäviä muutoksia. Hyvässä talousarviossa olisi valtuuston asettamat sitovat, vain pääasioihin keskittyvät mittauskelpoiset tavoitteet ja sen lisäksi toimialan omat, yksityiskohtaisetkin, mutta eivät valtuustoon nähden sitovat tavoitteet.

Koko tavoitteiden laatimisen järjestelmä kannattaisi seuraavien vuosien talousarviovalmisteluun uusia. Erityistä huomiota pitäisin kiinnittää tavoitteiden mitattavuuteen ja siihen, että ne vievät eteenpäin Espoon muuttumista yhteisesti hyväksyttyyn suuntaan.

Kriittiset kohdat

Espoo velkaantuu. Peruskaupunki velkaantuu, mutta erityisesti Espoo-konsernin kokonaisvelka kasvaa. Kun yhä enemmän kaupungin toimintoja yhtiöitetään, korostuu konsernin kokonaisvelan määrä. Lopullinen velan maksaja on kuitenkin kaupunki, jos konserniyhtiö ei selviydy sitoumuksistaan. Kaupungin velka kutakin espoolaista kohden on vuoden 2018 lopussa 3.023 euroa, mutta konsernivelka jo 13.552 euroa. Erityistä huolta on pidettävä siitä, että Espoon Asunnot Oy ja HSY selviävät veloistaan ilman peruskaupungin tukea.

Taloussuunnitelma olettaa, että Espoon velkaantuminen kääntyy laskuun vuoden 2020 jälkeen. Näin on, jos vain nyt näkyvissä olevat investoinnit toteutetaan. Jos aika ja kehitys tuovat uusia investointitarpeita, myös velkaantuminen jatkaa kasvuaan.

Ikääntyneiden espoolaisten osuus väestöstä kasvaa. Se merkitsee myös kustannusrakenteen muuttumista. Työikäisten taakka pitää huolta työvoiman ulkopuolella olevista espoolaisista kasvaa. Mahdollisesti toteutuva SOTE-uudistus tuo maakunnan kantamaan osaltaan vastuuta ikääntyneestä väestönosasta, mutta sekin vastuu on jostain maksettava, joko valtionveroina tai maakuntaverona, jos sellainen joskus toteutetaan.

Kaikkein kriittisin kohta talousarviossa on, ettei se sisällä minkäänlaista ennustetta siitä, mitä Espoon taloudelle tapahtuu, jos SOTE toteutuu vuonna 2020, mikä on tämän hetken tavoite. Varsinaista talousarviota ei tietenkään voi rakentaa päätöksille, joita ei vielä ole tehty. Valtuutetut eivät kuitenkaan voi tehdä vastuullista päätöstä kolmen vuoden taloussuunnitelmasta tietämättä, mitkä ovat kaupungin talouden mahdollisuudet ja vaihtoehdot budjettisuunnitelman kolmantena vuonna.

Espoon väkiluku kasvaa

Espoolla on kunnianhimoiset väestönkasvusuunnitelmat sekä seuraaville vuosille että vuosikymmenille. Merkittäviä kasvutavoitteita on myös muilla Suomen kunnilla sekä maakuntien liitoilla. Kun poistetaan maakuntien liittojen lähivuosikymmenten väestötavoitteista maan sisäisen muuttoliikkeen luvut, saadaan lopputulokseksi, että Suomeen otetaan seuraavan runsaan vuosikymmenen aikana lähes miljoona uutta maahanmuuttajaa. Se merkitsee suurta muutosta myös Espoon väestörakenteeseen ja se tulisi myös taloussuunnittelussa ennakoida.

Järkevää olisi, jos Espoo ryhtyisi taloussuunnittelussaan seuraamaan kokonaisväestön sijaan tuottavassa työssä olevien veroja maksavien espoolaisten määrää. Samalla voitaisiin seurata myös, mikä osuus väestöstä on elätettävä muiden espoolaisten työllä ja veroilla. Asuinalueiden eriytyminen (segregaatio) on kaikkein voimakkainta, jos merkittävä osa asukkaista on vailla palkkatuloja.

Kaupungin laskennassa pitäisi seurata myös yritystoimintaan kaavoitettujen alueiden muuttamista asuntoalueiksi ja laskea, miten kaavamuutokset vaikuttavat työpaikkojen määrään.

Sisäinen hintataso kuriin

Espoon tulisi myös seurata ja asettaa talousarviossa tavoitteet sekä konserniyhtiöittensä että tulosyksiköittensä kaupungin sisäisen laskutuksen ja kaupunkilaisilta perittävien korvausten hintatasolle. Hintoja tulisi verrata yksityisten yhtiöiden markkinahintoihin. Kaupungin omien yksiköiden ylläpitäminen on järjetöntä, jos niiden perimät kustannukset ylittävät yleisen hintatason. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää myös monopoliasemassa olevien yksiköiden (esim. HSL) kuntalaisilta perimiin maksuihin ja verrata niitä sekä yksityissektorin hintatasoon että eurooppalaisiin (ei vain pohjoismaisiin) kaupunkeihin.

Avainsanat: Espoon talousarvio 2018, Espoon velkaantuminen, Espoo-tarina, maahanmuutto, sisäinen laskutus


Kommentit

4.12.2017 15:26  Hannes Lampimäki

Oli todella hyvää tekstiä. Veronmaksukyvystä puheenollen; näin vajaa vuosi sitten Espoon väkiluvun kehityksestä. Lisäys 2016 oli 4800, joista 73 % maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään, eli noin 3100, syntyperäisiä noin 1700. Tältä pohjalta voi miettiä huoltosuhdetta.
Metro ja sen tuoma velka, on ihan lukunsa. Sitä tässä ei avattu, enkä minäkään avaa. Kannattaa katsoa Länsmetro Oy;n yilinpäätöksiä, siltä osin kuin niitä näkee.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini