Pääsiäinen

Valkeus voittaa pimeyden, elämä kuoleman, rakkaus vihan.

Pääsiäinen on lopullinen vastaus. Elämän ja kuoleman taistelu on päättynyt. Hauta ei ollut loppu vaan alku.

Kuolemassa on elämä. Ei sitä voi ymmärtää, mutta sen voi aavistaa. Jokainen päivä vie ihmisen lähemmäs kuolemaa - ja samalla lähemmäs elämää, joka ei pääty koskaan.

Tyhjä hauta on päätepiste ja alku. "Kuolemalla kuoleman voitti" on salaisuus, jota ei voi ymmärtää - ja samalla alku johonkin, jota ei voi tietää, voi vain uskoa.

Elämä on vain askeleita kohti kuolemaa. Jokaiseen meistä on jo syntymässä rakennettu askelmerkit kohti kuolemaa. Mitä vanhemmaksi elää, sen selkeämmiksi nuo merkit tulevat. Hyvä elämä ja taitavat lääkärit voivat hieman siirtää askelmerkkejä, mutta poistaa niitä ei voi kukaan. Aika on rajallinen. Ihmisen aika.

Mutta aika ei pääty kuolemaan. Aika päättyy ikuisuuteen. Aika päättyy elämään. Elämään, joka on meidän käsityskykymme ulottumattomissa. Elämään, joka on lupaus. Elämään, jossa kaikki katoava on poissa. Elämään, jossa läsnä on Jumala ja läsnä on rakkaus. Elämään, josta olemme onnistuneet luomaan vain kuvia, jotka ovat mielikuvistusta, ei totta.

Ikuisuuden tekee hyväksi ja turvalliseksi Jumala. Ikuisuus on todellisuutta, jota ihminen ei hallitse. Elämä palaa sinne, mistä se on lähtenytkin, elämään.

Tässä maailmassa on voittajia ja häviäjiä. Yksi suurista häviäjistä oli Jeesus Kristus. Hänen elämänsä päättyi tuomioon, kidutukseen ja teloitukseen.

Pitkäperjantai, epätoivon päivä. Pitkäperjantai, elämän ja kuoleman taistelun suuri salaisuus. Pitkäperjantai, päivä, jona Jumala kuoli - meidän edestämme.

Pääsiäinen, toivon päivä. Pääsiäinen, kuolema on nielty ja voitto saatu. Pääsiäinen, päivä, jolloin ikuisuudesta tuli osa meidän todellisuuttamme.

Valkeus voittaa pimeyden, elämä kuoleman, rakkaus vihan.

Joskus olen kuvitellut, että voisi ymmärtää, mitä pääsiäisenä tapahtui ja mitä minulle tapahtuu, kun viimeinen maanpäällinen hetkeni koittaa. Enää en yritä ymmärtää. Ainoa mahdollisuus on luottaa Jumalaan, joka itse on elämä, josta kaikki elämä on lähtenyt ja johon kaikki elämä palaa, kun aika on.

Mutta yhä yritän nähdä Jumalaa - Jumalaa tässäkin maailmassa. Voin nähdä rakkautta, joka on vahvempi kuin viha. Voin nähdä toivoa, voin nähdä valoa. Elämä sykkii minussa ja elämä sykkii ympärilläni. Ymmärrän, että olen osa Jumalan luomakuntaa, jossa Jumala on läsnä.

Ja pääsiäinen on avannut taivaan ovet. Kuolema on portti, joka on auki.

Kuolemassa on elämä. Ei sitä voi ymmärtää, mutta sen voi aavistaa. Jokainen päivä vie ihmisen lähemmäs kuolemaa - ja samalla lähemmäs elämää, joka ei pääty koskaan.

Tyhjä hauta on päätepiste ja alku. "Kuolemalla kuoleman voitti" on salaisuus, jota ei voi ymmärtää - ja samalla alku johonkin, jota ei voi tietää, voi vain uskoa.

Elämä on vain askeleita kohti kuolemaa. Jokaiseen meistä on jo syntymässä rakennettu askelmerkit kohti kuolemaa. Mitä vanhemmaksi elää, sen selkeämmiksi nuo merkit tulevat. Hyvä elämä ja taitavat lääkärit voivat hieman siirtää askelmerkkejä, mutta poistaa niitä ei voi kukaan. Aika on rajallinen. Ihmisen aika.

Mutta aika ei pääty kuolemaan. Aika päättyy ikuisuuteen. Aika päättyy elämään. Elämään, joka on meidän käsityskykymme ulottumattomissa. Elämään, joka on lupaus. Elämään, jossa kaikki katoava on poissa. Elämään, jossa läsnä on Jumala ja läsnä on rakkaus. Elämään, josta olemme onnistuneet luomaan vain kuvia, jotka ovat mielikuvistusta, ei totta.

Ikuisuuden tekee hyväksi ja turvalliseksi Jumala. Ikuisuus on todellisuutta, jota ihminen ei hallitse. Elämä palaa sinne, mistä se on lähtenytkin, elämään.

Tässä maailmassa on voittajia ja häviäjiä. Yksi suurista häviäjistä oli Jeesus Kristus. Hänen elämänsä päättyi tuomioon, kidutukseen ja teloitukseen.

Pitkäperjantai, epätoivon päivä. Pitkäperjantai, elämän ja kuoleman taistelun suuri salaisuus. Pitkäperjantai, päivä, jona Jumala kuoli - meidän edestämme.

Pääsiäinen, toivon päivä. Pääsiäinen, kuolema on nielty ja voitto saatu. Pääsiäinen, päivä, jolloin ikuisuudesta tuli osa meidän todellisuuttamme.

Valkeus voittaa pimeyden, elämä kuoleman, rakkaus vihan.

Joskus olen kuvitellut, että voisi ymmärtää, mitä pääsiäisenä tapahtui ja mitä minulle tapahtuu, kun viimeinen maanpäällinen hetkeni koittaa. Enää en yritä ymmärtää. Ainoa mahdollisuus on luottaa Jumalaan, joka itse on elämä, josta kaikki elämä on lähtenyt ja johon kaikki elämä palaa, kun aika on.

Mutta yhä yritän nähdä Jumalaa - Jumalaa tässäkin maailmassa. Voin nähdä rakkautta, joka on vahvempi kuin viha. Voin nähdä toivoa, voin nähdä valoa. Elämä sykkii minussa ja elämä sykkii ympärilläni. Ymmärrän, että olen osa Jumalan luomakuntaa, jossa Jumala on läsnä.

Ja pääsiäinen on avannut taivaan ovet. Kuolema on portti, joka on auki.