Espoo talouskriisissä

Share |

Sunnuntai 7.6.2020 klo 18:51 - Simo Repo


Espoo velkaantuu. Verotulot eivät riitä kattamaan kaupungin kasvun tuomia kustannuksia.

Verotulot ovat viime vuosina - nousukaudella - kasvaneet hitaammin kuin kaupungin menot. Kun nousukaudella olisi pitänyt parantaa maksuvalmiutta pahojen päivien varalle, Espoo on ottanut lisää velkaa.

Koronakriisin vaikutus Espoon talouteen on varmasti negatiivinen - lopullista määrää ei osaa kukaan edes ennustaa. Puskureita Espoolla ei ole; ei ole osattu hyvinä päivinä säästää pahojen päivien varalle.

Edessä oleva SOTE-uudistus tulee väistämättä vaikuttamaan radikaalisti sekä Espoon verotuloihin että kykyyn selviytyä olemassa olevasta lainakannasta.

Jotain on siis tehtävä - mutta mitä?

Espoon velat

Espoolla on peruskaupungin velkaa 902 miljoonaa. Se ei kuitenkaan kerro kuin pienen osan todellisuudesta. Espoon kaupungin ja tytäryhtiöiden - Espoo-konsernin - velat ovat 3.803 miljoonaa, siis runsaat 13.000 euroa jokaista espoolaista kohden, vauvasta vaariin.

Velkojen kokonaismäärä kertoo kuitenkin vain osan totuudesta. Osa veloista saataneen maksetuksi tytäryhtiöiden omilla tuloilla (Espoon Asunnot). Osa veloista aiheutuu niin pitkäaikaisista investoinneista ja on saatu niin alhaisella korolla (Länsimetro), että niistä kyllä kaupunki selviää. Länsimetro on niin pitkän aikavälin hanke, että sen investointikustannukset tulevat kyllä maksetuiksi. Sen suurin ongelma on, että metro palvelee vain eteläistä Espoota eikä ratkaise verkostomaisen Espoon yhteysongelmia. Kansainvälisen Espoon kannalta ongelmallista on, että metro vie Helsingin keskustaan, ei lentoasemalle.

Espoon velkaantumisen suurin ongelma on, että kaupunki on velkaantunut vahvan talouden aikana, jolloin olisi pitänyt kyetä maksamaan vanhoja velkoja pois. Investoida pitäisi silloin, kun työstä on pulaa ja hinnat alhaalla. Investoinneista pitää pidättäytyä silloin, kun suhdanteet ja hinnat ovat korkealla. Se edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja määrätietoista talouden hallintaa.

Väestönkasvu ja väestörakenteen muutos aiheuttavat Espoolle edelleen investointi- ja palvelutarpeita. Juuri solmittavana oleva uusi MAL-sopimus edellyttää Espoolta lisää investointeja - ja lisää velanottoa, vaikka Espoon pitäisi päästä vähentämään velkoja ja rajaamaan investointeja.

Huono ei ole halpaa vaan kallista

Espoon taloutta rasittavat kaikkein eniten menneiden vuosikymmenien huono kaupunkisuunnittelu ja huono rakentaminen. Jos kokonaisia kaupunginosia ja julkisia rakennuksia täytyy muutaman vuosikymmenen välein kaavoittaa ja rakentaa uudestaan, eivät suunnittelijat, päättäjät ja rakentajat ole nähneet omaa nokkaansa pitemmälle. Meidän vastuumme on siinä, että teemme hyvää ja kestävää, emme kertakäyttökaupunkia, joka seuraavan sukupolven täytyy rakentaa uudelleen.

Espoo on Keilaniemessä tehnyt myös sellaisia investointeja, jotka olisivat kuuluneet valtiolle. Nyt alkaisi olla aika julkistaa ainakin väliaikalaskelma siitä, olivatko ne perusteet, joilla hankkeeseen aikanaan lähdettiin, oikeita ja pitäviä.

Homekoulujen historia saisi Espoossa loppua. Jos ei nykyaikainen rakennusteollisuus osaa rakentaa terveellisiä ja kestäviä rakennuksia, palataan takaisin aikaan, jolloin luokkahuoneet tuuletettiin avaamalla ikkunat. Se on sekä terveellistä että taatusti halvempaa kuin rakentaa koulut muutaman vuosikymmenen välein kokonaan uudestaan.

Kuka Espoossa asuu?

Espoo on tunnettu siitä, että kaupungissamme asuu hyvätuloisia, korkeasti koulutettuja ihmisiä. Tulevaisuuden asukasprofiili riippuu siitä, millaisen kaupungin palveluineen meidän sukupolvemme suunnittelee, rakentaa ja toteuttaa.

Hyvästä asukasprofiilista kannattaa pitää kiinni. Espoon pitää säilyä haluttuna asuinpaikkana. Muuttoliikettä Espooseen ja Espoosta pois ei pidä tarkastella pelkkinä ihmismäärinä, vaan muuttajat täytyy myös profiloida. Itäisessä naapurikaupungissamme on kokonaisia kaupunginosia hyvinä esimerkkeinä huonosta kaupunkisuunnittelusta ja sen tuomasta epäedullisesta väestörakenteesta. Espoossakin on merkkejä samansuuntaisesta kehityksestä.

Väestönkasvu aiheuttaa väistämättä myös uusia investointitarpeita. Haluaisin nähdä Espoon kuntatasoiset ja aluekohtaiset laskelmat väestönkasvun kustannuksista ja tuotoista. Samalla ilmeisesti voitaisiin todentaa, että hyvin hoidettu maahanmuutto tuo kaupunkiin vaurautta ja hyvinvointia.

Myös sitä kannattaisi seurata, ketkä Espoosta muuttavat pois, minne ja miksi. Mikä on muutoliikkeen tase verotuloina ja verojen menetyksinä? Kaupunginosakohtaiset verotulo- ja palvelutarveselvitykset antaisivat osviittaa siitä, miten Espoota kokonaisuutena kannattaisi kehittää.

En jaksa uskoa, että rakennusliikkeiden ja rahoittajien innostus ahtaaseen asumiseen pikavoittojen toivossa olisi Espoon väestökehitykselle hyväksi. En myöskään usko siihen, että nykyisten asukkaiden etujen järjestelmällinen polkeminen uusien rakennushankkeiden toteuttamiseksi tekisi Espoosta houkuttelevan paikan asua.

Espoon pitäisi säilyä edelleenkin haluttuna ja kilpailukykyisenä asuinpaikkana. Jos Espoon väestörakenne ja veropohja oleellisesti muuttuvat, kaupunki menettää sekä houkuttelevuutensa että taloudellisen kantokykynsä.

Ei paniikkia

Vaikka Espoo on kriisissä, paniikkinappulaa ei ole syytä painaa. Nyt on tehtävä taloudellisia päätöksiä viileästi harkiten ja pitkällä tähtäimellä. Laman syventäminen kaupungin omilla päätöksillä ei ole järkevää.

Espoon pitkän tähtäimen tavoitteet houkuttelevasta korkean teknologian kaupungista ovat oikeansuuntaisia. Ne ovat tietysti myös suhdanneherkkiä. Siksi kaupungin taloutta pitää pitkällä tähtäimellä rakentaa suhdanteita tasaavaksi. Juuri nyt on esillä merkittäviä ja suuria pitkän aikajänteen infrastruktuurihankkeita, jotka pitää toteuttaa matalasuhdanteen ja edullisten hintojen aikana ja jotka luovat pohjaa Espoon tulevalle hyvinvoinnille.

Avainsanat: Espoon talous, homekoulut, velkaantuminen, lamakausi, asukasprofiili


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini