Eilisillan tv-keskustelussa pääurakoitsijan edustaja sanoi, ettei pääurakoitsijalla ole mitään tekemistä aliurakoitsijoiden työehtorikkomusten kanssa. Asia ei ole totta. Käyttämällä työehtoja polkevia aliurakoitsijoita pääurakoitsija saa työt halvemmalla ja kerää itselleen suuremmat voitot.
Ainakin julkishallinnon rakennushankkeissa työntekijöiden oikeuksien polkeminen on saatavissa helposti kuntoon. Pannaan kilpailutusehtoihin pääurakoitsijalle riittävän suuri sopimussakko, joka ulottuu kaikkiin hankkeessa mukana oleviin alihankkijoihin. Se kannustaisi pääurakoitsijaa valvomaan alinhankkijoitaan - ja varmasti myös nostaisi urakkatarjousten ja julkisen rakentamisen hintaa. On kuitenkin väärin, että yhteiskunta (tai pääurakoitsija) hankkii itselleen taloudellista hyötyä työehtoja ja -olosuhteita polkemalla.
Vielä merkittävämpi asia, johon pitäisi puuttua, on suurten rakennushankkeiden valuminen yhteiskunnan hallinnasta rakennuttajakonsulteille ja suurille rakennuttajayhtiöille. Samalla myös vastuut siirtyvät, valvonta vaikeutuu ja julkisten toimijoiden johtaminen hämärtyy.
Sitä mukaa kun suurten rakennusurakoiden kansainvälistyminen lisääntyy, on entistä tärkeämpää, että pelisäännöt pannaan kuntoon.
