Kilpailutus ja terveyspalvelut

Espoon ulkoistetun terveysaseman yritys muuttuu vuodenvaihteessa. Kuitinmäen, Henttaan ja Suurpellon alueen terveyspalveluita hoitanut Mehiläinen hävisi tarjouskilpailun Pihlajalinnalle.

Satunnaisille terveyspalvelujen käyttäjille vaihdos tuskin tuo suurta muutosta. Lääkäri on lääkäri ja hoitaja on hoitaja työnantajan nimestä riippumatta. Kriittistä on se aika, jonka palveluun joutuu jonottamaan.

Sen sijaan säännöllisesti terveyspalveluja tarvitsevien pitkäaikaissairaiden sekä vanhusten tilanne on toinen. Palvelun tarjoajan vaihtuminen merkitsee myös hoitosuhteen muutosta. Kyse ei ole vain siitä, että potilas tottuu uuteen lääkäriin ja hoitajaan, vaikka turvallisuudentunne onkin oleellinen osa myös hoitosuhdetta. Pitkään samaa potilasta hoitanut lääkäri tuntee potilaansa ja osaa tuntemuksensa perusteella arvioida tämän tilanteen ja sairauden kehittymisen. Kyse on sekä oikean hoidon saamisesta että vastaanottoon tarvittavan ajan pituudesta.

Merkitystä on myös terveyskeskuspotilaan turvallisuudentunteella. On helpompi mennä vastaanotolle, kun tietää, että vastassa ovat tuttu hoitaja ja tuttu lääkäri. Jos outous ja uuden kohtaaminen viivyttävät hoitoon hakeutumista tai estävät sen, lopputulos on potilaan terveyden kannalta kielteinen, joskus jopa kohtalokas.

Terveyspalveluissa pitäisi pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin, jotka turvaavat pitkäaikaiset, hyvin toimivat hoitosuhteet. Niiden rakentamiseen soveltuu määräajoin tapahtuva kilpailutus huonosti. Myös muita ratkaisuja, jotka johtavat hoitosuhteiden katkeamiseen, tulee välttää.

Ihminen ei ole tavara eikä terveys ole tuote. Terveydenhoito tarvitsee ratkaisuja, joita ei ole kopioitu tavaroiden ja tuotteiden maailmasta. Se tulisi myös uusien hyvinvointialueiden toimintatapojen valmistelijoiden sekä tulevien päättäjien muistaa.

Kilpailutus soveltuu huonosti terveyspalveluihin.