Lapset, vanhukset ja vammaiset ovat tämän päivän uushuutolaisia.
Huutolainen oli lapsi, vanhus tai vammainen, jonka kunta luovutti tämän ylläpidosta halvimman hinnan tarjonneelle huollettavaksi. Hoitoa tarvitsevat kerättiin huutokauppaan kunnantalolle viattomien lasten päivänä. Huutolaisuus lopetettiin 1920-luvulla, koska huutolaisten ylläpidossa oli paljon puutteita.
Tänään kunta kilpailuttaa lasten, vanhusten ja vammaisten hoidon ja antaa heidät huollettavaksi ylläpidosta vähiten tarjonneelle. Hoitoa tarvitsevia ei koota yhteen vaan koko homma hoidetaan siististi kirjallisten tarjousten perusteella.
Mikä on muuttunut?
Periaatteessa ei mikään. Lapset, vanhukset ja vammaiset ovat tämän päivän uushuutolaisia. Valvonta on - ehkä - parempaa kuin sata vuotta sitten, mutta järjestelmän perusteet ovat edelleen samat. Vähiten vaativa saa työn itselleen ja tulokset ovat sen mukaiset.
Hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevat ihmiset ovat aivan yhtä arvokkaita kuin työtä tekevät ja omalla toimeentulollaan elantonsa hankkivat. Heitä pitää kohdella sen mukaisesti. Jokaisella on oikeus tasapainoiseen, rikkaaseen, onnelliseen ja virikkeelliseen elämään. Hyvän yhteiskunnan kunnia-asia on pitää kaikista jäsenistään huolta.
Uushuutolaisuus on korvattava ihmisarvoista kohtelua tuottavalla järjestelmällä. Se voinee tapahtua edelleen kirjallisten hoitotarjousten perusteella, mutta ratkaisuperusteena tulee olla ihmimillisyys, ei raha. Hyvä ja inhimillinen ei välttämättä ole kallista, mutta yhteiskunnan rahastaminen hoitoa tarvitsevien kustannuksella on saatava loppumaan.
