Kunta ei voi elää yli varojensa

Espoossa eletään kaupungin talouden kannalta merkittäviä kuukausia. Puolueiden valtuustoryhmät sorvaavat keskenään valtuustosopimusta, jolla määritetään kunnan palvelujen ja talouden kehitysnäkymät kuluvalle valtuustokaudelle. Samalla sorvataan ensi vuoden talousarviota.

Espoossa on ollut periaatteena, että kaupungin talous on tasapainossa. Kulut on pidettävä kurissa. Verotuloilla on rahoitettava toiminnan lisäksi myös omaisuuden uusiminen ja kohtuullisessa määrin uuden rakentaminen. Tämän päivän investointi lisää huomisen kuluja. Velkaa ei voi olla enempää kuin kuntalaiset kykenevät veroillaan kohtuullisesti maksamaan.

Espoo on pitänyt kaupungin suoran lainanoton hyvin kurissa. Sen sijaan Espoon tytäryhtiöiden ja pääkaupunkiseudun muiden kaupunkien kanssa solmimien kuntayhtymien lainakanta on räjähtänyt käsiin – se on asukasta kohti lähes kymmenen kertaa suurempi kuin kaupungin oma lainanotto. Kokonaisuudessaan jokaisella espoolaisella on kaupungin velkaa 5.955 euroa (suoraa velkaa 600 ja yhteistyövelkaa 5.300). Osa velasta tulee vuosien mittaan taitavalla toiminnalla takaisin liiketoiminnan tuottoina, mutta valtaosan joutuvat espoolaiset aikanaan kaivamaan veroina omasta kukkarostaan.

Espoon kokonaisvelkataakka on niin suuri, ettei sitä pidä enää kasvattaa. Espoo ei voi investoida yli varojensa.

Investointitarpeissa on tehtävä valintaa. Etusijalla tulee pitää koulujen ja päiväkotien terveysolojen korjaaminen. Lapsia ja nuoria ei voi pitää rakennuksissa, joissa heidän terveytensä vaarantuu. Muita hyviäkin investointeja pitää siirtää eteenpäin sellaisiin aikoihin, joina investointeihin on varaa. Kaikkea hyvää ei voi tehdä yhtä aikaa, vaikka miten mieli tekisi.

Meidän suuri haasteemme on rakentaa niin, ettei samoja rakennuksia tarvitse muutaman vuosikymmenen jälkeen rakentaa uudestaan.

Espoon pitäisi myös laskea, mitä uusi espoolainen maksaa investointikustannuksina ja missä ajassa kulut tulevat verotuottoina takaisin – vai tulevatko koskaan! Kasvu ei ole itsetarkoitus. Meidän velvollisuutemme on ylläpitää hyvää Espoota, joka kykenee pitämään huolta kaikista asukkaistaan niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Suomen kuntien keskimääräinen velka asukasta kohden oli noin 2.000 euroa. Vantaalla velka oli 4.225, Helsingissä 2.160 ja Espoossa 633 euroa. Suomessa oli pari vuotta sitten seitsemän velatonta kuntaa. Niistä suurin oli Kauniainen. Muut olivatkin sitten pikkukuntia. Siinä on pohtimista rakenneuudistajille, joiden mielestä pieni kunta ei voi menestyä.