Ulkomaalaisten avainhenkilöiden lähdeverotus ei tuo sitoutuneita työntekijöitä.
Viime päivinä on kohistu ulkomailta Suomeen tulleiden hyväpalkkaisten avainhenkilöiden verotuksesta. Yli 5800 euroa kuussa ansaitseva ulkomaalainen voi maksaa tuloistaan neljän vuoden ajan 35 % lähdeveron.
Suomessa avainhenkilöverotuksen piirissä olevat ulkomaalaiset saavat keskimäärin hieman yli 10.000 euron kuukausitulot. Jos keskituloinen avainhenkilö maksaisi normaalit verot, hänen kokonaisveroasteensa olisi n. 40 %, mikä sisältää sekä valtion- että kunnallisveron. Ero on niin pieni, ettei sillä taatusti ole ratkaisevaa merkitystä työhön hakeutumiselle. Avaintulon alarajan kohdalla veroprosentti on suunnilleen sama, perittiinpä sitten lähdeveroa tai normaaleja veroja.
Kaksi hyötyjää järjestelmästä on: 1) Kaikkein suurituloisimpien pienen joukon verot ovat tavallista alemmat. 2) Suurin hyötyjä on valtio, joka tällä järjestelmällä siirtää itselleen verotuloja kunnilta n. 25 miljoonaa euroa vuodessa. Sekin on niin pieni summa, ettei se valtiota pelasta eikä kuntia kaada.
Kielteistä ulkomailta tulevien työntekijöiden lähdeverojärjestelmässä on, että se houkuttelee töihin Suomeen vain lyhyeksi määräajaksi. Sillä ei saada työntekijöitä, joiden peruspyrkimyksenä on suomalaisten yritysten pitkän tähtäimen menestyminen. Sen sijaan veroetu vetoaa lyhyiden projektien toteuttajiin, joilla voi olla takataskussaan muitakin tavoitteita.
Jos kaikkia verotettaisiin samalla tavalla, se kertoisi, että Suomessa ihmiset ovat tasa-arvoisia lain edessä. Suomi on maa, jossa kaikki kantavat yhtäläisillä säännöillä oman panoksensa kansalliseen hyvinvointiin.
Olisiko se huono viesti?
