Hyvässä koulussa pitäisi pakollisten ja vapaaehtoisten kurssien määrän sijaan määritellä oppimisen sisältöjä.
Koulun tulee jatkossakin tarjota laaja yleissivistys.
Minun on vaikea ymmärtää keskustelua lukion oppiainejaosta. Näyttää siltä, että keskitytään määrittelemään sitä, mihin opiskelijan tulee osallistua, ei sitä, mitä opiskelijan tulee oppia ja omaksua. Hyvässä koulussa pitäisi pakollisten ja vapaaehtoisten kurssien määrän sijaan määritellä oppimisen sisältöjä. Tuntijako ja kurssien määrä ovat toissijaisia. Nyt käyty keskustelu perustuu osanottoon, ei oppimiseen.
Yhteisin päätöksin pitäisi määritellä ne tiedot, taidot ja valmiudet, joita lukion jälkeen opiskelijalla pitää olla. Se merkitsee väistämättä myös yhteiskunnallista arvokeskustelua.
Koulun tulee jatkossakin tarjota laaja yleissivistys. Se sisältää hyvät tiedot myös sellaisista elämänalueista, jotka eivät suoraan liity opiskelijan tuleviin ammattitehtäviin. Tarvitsemme kansalaisia, jotka ovat sivistyneitä, avarakatseisia, suvaitsevaisia ja osaavat ottaa huomioon myös toiset ihmiset ja ihmisryhmät. Kapea sivistys näkyy rajoittuneena yhteiskuntana.
Suuri osa korkeakoulutetuista ihmisistä vaihtaa käytännössä työuransa aikana ammattia, monet useaankin kertaan. Näihinkin muutoksiin lukion tulee antaa valmiuksia.
Suurin koulutusjärjestelmän ongelma on, että merkittävä osa uusista ylioppilaista ei sijoitu okpiskelemaan minnekään, ei ainakaan ensimmäisenä vuotena koulun jälkeen. Opiskelijat jäävät käytännössä lukion jälkeen heitteille.
Ymmärrän opettajien huolen omista viroistaan ja toimeentulostaan. Lukion opettajien virat pitäisi turvata jotenkin muuten kuin sitomalla koko järjestelmä virkojen säilyttämiseen. Tässä kannattaisi opettajien ammattijärjestöjen olla innovatiivisia ja aloitteellisia.
