Vaalivoitto on suurempi haaste kuin vaalitappio. Voittajan on osoittauduttava luottamuksen arvoiseksi.
Vaalivoitto ei merkitse valtakirjaa tehdä oman mielensä mukaan mitä tahansa. Se merkitsee vastuuta hoitaa kaikkia maan asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Se merkitsee myös niiden huomioon ottamista, jotka vaaleissa hävisivät. Demokratia ei ole enemmistön pakkovaltaa. Se on yhteistä ponnistelua kohti parempaa maailmaa.
Vaalivoitto ei ole lupa yksinvaltaan vaan yhteistyöhön. Se velvoittaa johtamaan yhteistyötä. Se ei anna oikeutta kuvitella, että voittaja tietää kaiken, osaa kaiken ja päättää kaikesta. Vaalivoitto velvoittaa kuuntelemaan ihmisiä, ottamaan huomioon heidän tarpeensa ja panemaan toimeen päätöksiä, jotka johtavat kohti maailmaa, jossa on paempi elää.
Vaalivoitto ei tee kenestäkään parempaa. Voittaja on sama ihminen, sama yhteisö kuin ennen vaalejakin. Mutta vaalivoitto antaa mahdollisuuden toteuttaa sitä hyvää, mikä on ihmisessä, sitä hyvää, mitä voimme kaikki yhdessä tehdä toistemme parhaaksi. Politiikan tarkoituksena ei ole edistää puolueen vaan koko yhteiskunnan asiaa. Jos yhteisen hyvän tavoitteleminen merkitsee tappiota seuraavissa vaaleissa, ei hyvää pidä jättää tekemättä.
Vaalivoitto panee testiin voittajan arvot. Se paljastaa, onko voittaja ollut liikkeellä itsekkäin vai epäitsekkäin tavoittein. Itsekkyys kantaa korkeintaan seuraaviin vaaleihin asti. Epäitsekkyys muokkaa maailmaa paremmaksi tulevillekin sukupolville.
Haastan kaikki eduskuntavaaleissa ehdolla olleet, äänestäneet ja nekin, jotka jättivät äänestämättä, testaamaan, toimiiko Keskusta itsekkäällä vai epäitsekkäällä arvoperustalla. Yhteistyö on keino löytää yhteinen tie silloinkin, kun arvot ja tarpeet sotivat toisiaan vastaan.
