Lapsen kotihoito on arvokasta työtä

Keskustelu lasten kotihoidosta ja vanhempien osallistumisesta työelämään paljastaa todelliset arvot ja asenteet. Lapsen hoito nähdään puheenvuoroissa pakollisena pahana ja palkkatyö arvostettavana hyvänä.

Todellisuudessa pienen lapsen hoito kotona on yhteiskunnallisesti arvokasta ja tuottavaa, mutta täysin aliarvostettua työtä, josta maksetaan naurettavaa, n. 500 euron kuukausikorvausta Kelan hoitorahana sekä kunnallisena lisänä. Kansallinen häpeä on, että lapsen hoitamisesta kotona ei vanhemmalle kerry eläkettä.

Hyvässä yhteiskunnassa vanhemmilla pitäisi olla aito mahdollisuus valita, hoidetaanko lasta kotona vai kunnallisessa päivähoidossa. Ratkaisut pitäisi tehdä sekä lapsen että vanhempien edun kannalta. Siihen kuuluu myös mahdollisuus yhdistella joustavasti erilaisia ratkaisuja.

Jos ihmisen arvo nähdään vain talouselämän työkoneena, tehdään epäinhimillisiä ratkaisuja, joilla pitkän päälle murennetaan myös yhteistä taloudellista kehitystä. Tasapainoinen, onnellinen, luova, elämän ja työn mielekkääksi kokeva ihminen on yhteiskunnalle parasta, mitä hyvä lasten hoito ja kasvatus voi tuottaa.

Siirtyminen kotihoidosta kunnalliseen hoitoon on myös kunnalle taloudellinen kysymys. Lapsen kotihoidosta maksetaan Espoossa kuntalisineen vuotuista korvausta n. 6.500 euroa. Alle 3-vuotiaan lapsen kustannus kunnallisessa päivähoidossa on n. 15.000 euroa/vuosi. Jotta siirtyminen kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon olisi kunnan talouden kannalta järkevää, tulisi töihin siirtyvän vanhemman verotettavan palkan olla vähintään 4.000 euroa kuussa eli selvästi yli suomalaisten keskipalkan. Osapäivätöillä ei tällaisiin ansioihin päästä.

Jos jokin taho katsoo, että yhteiskunnalla on ylimääräistä rahaa sijoittaa lapsiin, ehdotan, että raha käytetään lasta kotona hoitavien vanhempien eläketurvan järjestämiseen.

Simo Repo
Espoo