Mitä metro maksaa?

Länsimetron jatkeen rahoittamisesta ja rakentamisesta käytiin Espoon kaupunginvaltuustossa äärimmäisen mielenkiintoinen keskustelu. Siitä on syytä nostaa esiin kaksi näkökulmaa.

Investointivelka ja käyttötalous

Voiko rakennusinvestointiin tehdyn velan irrottaa käyttötaloudesta?

Metron jatke maksaa nykyisen kustannustason mukaan Espoolle 560 miljoonaa euroa, 2240 euroa jokaista espoolaista kohti. Nelihenkisen espoolaisperheen velkataakka siis lisääntyi valtuuston maanantaisella päätöksellä lähes 10.000 euroa.

Metron jatkorakentamista ja velanottoa kannattavat valtuutetut korostivat, että kyseessä on investointivelka, jolla ei ole vaikutusta käyttötalouteen.

Metron jatkeeseen kriittisesti suhtautuvat korostivat, että velan korot ja lyhennykset vaikuttavat siihen, kuinka paljon kaupungilla on rahaa käytettävissä palvelujen tuottamiseen, siis esimerkiksi lasten kouluttamiseen, vanhusten ja sairaiden hoitoon.

Asiaa valmistelevissa selvityksissä ja laskelmissa annettiin ymmärtää, että metron vuotuiset velan lyhennykset, korot ja käyttökustannukset saadaan helposti takaisin vähenevän bussiliikenteen ja metron tuoman lisärakentamisen maankäyttömaksuilla.

Kuka on oikeassa? Sitä on mahdotonta sanoa ennenkuin metro on valmis, junat kulkevat ja lopulliset sekä rakentamis- että käyttökustannukset ovat tiedossa. Ja sittenkin oikeasta laskutavasta ollaan taatusti erimielisiä.

On tietysti selvää, että lainan ottaminen uuden rakentamiseen – hienosti sanottuna investointiin – on eri asia kuin lainan ottaminen normaalin toiminnan rahoittamiseen. Mutta jokaisesta lainasta on maksettava sekä korot että lyhennykset. Jos investointi on terve ja tuottava, korot ja lyhennykset saadaan investoinnin tuotosta. Jos ei ole, ne on kaivettava toimintaan varatuista rahoista.

Espoo on viime vuosina investoinut paljon. Kaupungin tilinpäätökseen jää viime vuoden ennakkotiedon mukaan 56 miljoonaa liian vähän rahaa uuteen rakentamiseen ja vanhojen velkojen ja korkojen maksamiseen. Ne miljoonat on otettava käyttötaloudesta – siis kuntalaisille tuotetuista koulutus- terveys ja hoivapalveluista. Jos metron jatkeen laskelmat eivät pidä, palveluja on edelleen karsittava.

Itse ajattelen, että kaikista riskeistä huolimatta metron jatkorakentamispäätös on oikea. Mutta ennen kuin työt lähtevät käyntiin, on valtuustolle tuotava huolellisesti laadittu, myöa hankkeen epäilijöiden hyväksymä seurantalaskennan malli, jolla metron tuomien kulujen ja säästöjen suhdetta voidaan tulevaisuudessa seurata. Sellaista laskentamallia ei jostain käsittämättömästä syystä ole vielä tehty.

On oikein, että tulevat sukupolvet osallistuvat perusinfran rakentamiskustannuksiin. Mutta kuinka paljon velkaa heille jätämme?

Kaupungin on järkevä rakentaa ja tarjota työtä silloin, kun yksityisellä sektorilla menee huonosti. Jotta siihen on varaa, velkoja pitää lyhentää, säästöjä kerätä ja rakentamisessa pitää taukoa silloin, kun korkeasuhdanne tuo ihmisille muutenkin työtä.

Millaisen Espoon haluamme?

Valtuuston keskustelu osoitti myös perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä siitä, millaisessa Espoossa haluamme elää. Toiset haluavat korkeita kerrostaloja, tiivistä kaupunkirakennetta, katuja ja joukkoliikennettä. Toiset haluavat asua väljästi ja matalasti, ympäristössä, jossa on paljon luontoa, oma piha ja puutarha.

Törmäys tapahtuu silloin, kun asuinympäristöä muutetaan. Metron jatkeen kohdalla se merkitsee, että Matinkylän ja Soukan välisillä pientaloalueilla asuvat joutuvat toteamaan, että heidän elinympäristönsä muuttuu oleellisesti.

Kysymys, joka penää, tarvitsevatko ihmiset metroa vai metro ihmisiä, on aiheellinen. Se on pakko esittää ja siihen pitää uskaltaa myös vastata. Samalla on pakko myös todeta, että nykyinen kaavoituskäytäntö ei anna ihmiselle riittävää varmuutta siitä, että hänen valitsemansa asuinympäristö säilyisi edes kohtuullistta aikaa ennustettavana. Raha voittaa asuinympäristön laadun eikä asukkailla ole siihen käytännössä muuta vaikutusmahdollisuutta kuin viivyttäminen.

Vielä vakavampi asia on, että rakennamme Espoota (ja koko Suomea) jatkuvan väestönkasvun varaan. Onnistuminen riippuu kokonaan siitä, millaisia asukkaita Espooseen tulee. Jos tulee osaavia ihmisiä, joille on työtä, tulevaisuus on kirkas niin kauan kuin luonto kestää jatkuvaa väestönkasvua. Jos hankimme kaupunkiimme vain lisää työttömiä, kestokyky loppuu nopeasti.

Yhteiskuntamme suurin rakenteellinen ongelma on, että sijoitamme työpaikat ja asunnot liian kauas toisistaan. Tasainen verkostomainen yhteiskunta on parempi kuin tolkuton keskittäminen. Siksi Espoonkin kannattaa kaavoittaa riittävästi työpaikkoja eri puolille kaupunkia Ja pitää huoli siitä, että liikenneyhteydet ovat hyvät kaikkiin suuntiin.