Talouskasvu uhkaa maapallon kestokykyä.
Pitäisi etsiä vakautta, ei kasvua.
En ymmärrä, miten voidaan yhtä aikaa vaatia taloudellista kasvua, jatkuvaa väestönkasvua ja maapallon luonnonvarojen kestokyvyn säilyttämistä. Minun rajallisen käsityskykyni mukaan taloudellinen kasvu kuluttaa väistämättä luonnonvaroja ja jokainen uusi ihminen tarvitsee sekä ruokaa että aineellisia hyödykkeitä elääkseen ihmisarvoista elämää.
Espoo - ja sen ympäryskunnat - rakentavat tulevaisuutensa jatkuvalle 1,5 % vuotuiselle väestönlisäykselle. Maapallon väestönkasvu on tällä hetkellä 1,1 % vuodessa. Sen lisäksi tavoittelemme taloudellista kasvua. Se tarkoittaa, että olemme haukkaamassa entistä suuremman osan hupenevista luonnonvaroista.
Minusta näyttää siltä, että olemme ajamassa kiihtyvälla vauhdilla kohti maapallon tuhoa. Vaihtoehto olisi hillitä vauhtia ja miettiä, mikä on ihmisen elämässä todella tärkeää, mikä pelkkää kulissia.
Eikö nyt olisi aika ryhtyä yhteisvoimin kartoittamaan sellaista tulevaisuutta, joka pohjautuu vakauteen, ei kasvuun? Se vaatii ymmärtääkseni yhteistä tahtotilaa. Yksityinen yritteliäisyys ei riitä. Vakaus ei merkitse kehityksen loppumista. Se merkitsee kehityksen suuntaamista uudelleen ihmisen elämän ja hyvinvoinnin kannalta merkittäviin asioihin.
Keskustalaisten puoluetovereitteni lisäksi haastan tähän ajatteluun mukaan ystäväni muista puolueista. Yksin olemme heikkoja, yhdessä vahvoja.
