Espoo: Velka, MAL ja "kestävä kehitys"

Maan sisäisestä muuttoliikkeestä Espoo ei saa enää lisää asukkaita. Väestön keskittyminen muualta Suomesta Espooseen on päättynyt - ja koronapandemian aiheuttaman työkäytänteiden muutoksen seurauksena saattaa olla, että maan sisäinen väestövirta kääntyy poispäin suurista keskuksista kohti monipaikkaisuutta.

Tuloksena on, että verotulot eivät kasva, mutta asukkaiden lisääntymisen myötä toimintamenot kasvavat. Lisäksi tulevat vielä väestönkasvun vaatimat investoinnit. Espoo velkaantuu nopeasti ja paljon. Pienillä budjetinsisäisillä höyläyksillä ei tilanne korjaannu.

Yhtälö on pakko korjata, jos Espoo aikoo tulevaisuudessa menestyä.

Ongelmallinen MAL

Yhtenä ongelmana on valtion ja pääkaupunkiseudun kuntien välillä tehty MAL-sopimus, jonka painopiste liikennejärjestelmien lisäksi on yksipuolisesti väestömäärän kasvattamisessa. Espoo on sitoutunut asuntorakentamisen ja asukasmäärän lisäämiseen siitä riippumatta, mitä se aiheuttaa Espoon taloudelle.

Tällä hetkellä Espoo kaavoittaa tolkuttomia määriä ylipieniä asuntoja nykyisten ja tulevien metroasemien ympärille. Juhlapuheissa kerrotaan, miten metroasemien läheisyyteen sijoitetaan uusia työpaikkoja. Todellisuudessa esimerkiksi Matinkylän metroaseman läheisyydestä on lähes kaikki työpaikkarakennukset muutettu asunkerrostaloiksi, joihin on sijoitettu merkittäviä määriä ylipieniä asuntoja. Niitykumpu näyttää seuraavan samaa mallia. Ennustan, että näiden metroasemien ympärille muodostuu tulevien vuosikymmenten slummiutuneita ongelma-alueita. Näyttää siltä, että ainoa vaikuttava kaavoitus- ja rakentamisperiaate on rakentajien ja rahoittajien lyhyen tähtäimen taloudellinen etu.

Sitä mukaa kuin asuinympäristöjä pilataan, alueiden parhaat veronmaksajat äänestävät jaloillaan ja muuttavat sinne, missä ympäristö vastaa heidän asumistoiveitaan. Espoolle jäävät käteen huonosti rakennetut ongelmalähiöt kaikkine vaikeuksineen.

"Kestävästä kehityksestä" paikallisdemokratiaan

"Kestävä kehitys" on taikasanapari, jonka uskotaan pyhittävän kaikki hankkeet, kunhan se vain on kirjoitettu hankkeiden perusteluihin. Tosiasiassa suuri osa "kestävän kehityksen" hankkeista on kaikkea muuta kuin kestäviä. Sanaparilla yritetään kritiikittä perustella lähes kaikkia hankkeita niiden sisällöstä ja vaikutuksesta riippumatta.

Espoon - ja tietysti koko yhteiskuntamme - olisi pikaisesti siirryttävä määrän lisäämisestä laadun kehittämiseen. Talousjärjestelmäämme on muunnettava siten, että se palkitsee määrän kasvattamisen sijaan elämänlaadun parantamisesta. Se pitää sisällään myös määrätietoisen paikallisen demokratian kehittämisen. Asukkailla pitää itsellään olla valta päättää siitä, miltä heidän lähialueensa tulevaisuudessa näyttää, mitä sen lähipalvelut sisältävät ja mihin ne on sijoitettu. Se edellyttää nykyistä paljon pienempiä alueellisia päätöksentekoyksiköitä.